Hei kaikki!
Viralliset pressikuvat otetaan tänään. Kouriintuntuva deadline siis; pitäisi jo näyttää enemmän tai vähemmän valmiilta. Saapa nähdä. Onneksi kuvaaja on huippu.
Mitä muuta? En tiedä josko tällä on kenellekään merkitystä.
Mutta minua se tavallaan kosketti. Fantasiakirjallisuudesta. Klassikoiden kääntämisestä. Tulkinnoista. Moista.
Eeva-Liisa Manner käänsi vuonna 1972 yhdessä Kirsi Kunnaksen kanssa Lewis Carrollin fantasiaklassikon Alice's Adventures in Wonderland. Leffan olit kai jo nähnytkin.
Riitta Oittinen taas toimii Tampereen yliopistossa käännöstieteen professorina. Teoksessaan Liisa, Liisa ja Alice (1997) hän tarkasteli kolmea ensimmäistä Alice-suomennosta.
Hän kirjoitti HS:n kulttuurisivuilla (HS 10.3.2001) Tuomas Nevalinnan silloin uudesta suomennoksesta, ja vertaili sitä yhdessä vanhojen suomennosten kanssa alkuperäistekstiin.
Mitä oli muuttunut? Oliko käännöksessä kadonnut jotain uutta? Oliko kääntäjän tulkinta oikea?
Oittinen kirjoittaa:
"Carrollin klassikko on ansainnut tämänkin uuden tulkintansa: nyt lukijoilla on mahdollisuus valita, millaisen näkökulman tarinaan haluaa.
Jos haluaa tietää tarkasti, mitä tarinassa tapahtuu, kannattaa valita Nevanlinnan tai Martinin tulkinta. Jos taas haluaa nauraa kylkensä kipeiksi, Kunnaksen ja Mannerin suomennos on varmasti lystein.
Jos lukija haluaa tutustua tarinaan lastenkirjana, Swan sekä Kunnas ja Manner ovat silloin parhaita valintoja.
Kenties parhaiten hauskuus ja tarkkuus yhdistyvät edelleenkin Martinin suomennoksessa."
Lewis Carroll (1865)
"The Hatter shook his head mournfully. "Not I!" he replied. "We quarrelled last March - just before he went mad, you know -" (pointing with his teaspoon at the March hare,) "- it was at the great concert given by the Queen of Hearts, and I had to sing Twinkle, twinkle, little bat!
How I wonder what you're at!"
Anni Swan (1906)
Hatuntekijä pudisti suruissaan päätään. "En minä", lausui hän. "Me riitaannuimme viime maaliskuussa, juuri vähän ennen kuin tuo tuossa tuli höperöksi (hän viittasi teelusikalla höperöön jänikseen). Herttakuningattarella oli silloin suuret laulajaiset ja minun piti laulaa: Liuskis, läyskis, lepakko!
Oletpa kumma olento!"
Kirsi Kunnas ja Eeva- Liisa Manner (1972)
Hatuntekijä pudisti alakuloisena päätään.
- En minä! hän sanoi. - Me riitaannuimme viime maaliskuussa, juuri ennen kuin tuo tuossa tuli hulluksi (hän osoitti lusikalla Hassua Jänistä). Herttakuningattarella oli silloin isot laulajaiset ja minun piti laulaa - odotahan: Tuikit, tuikit, tätönen
kuka olet? kyselen . . .
Alice Martin (1995)
Hattumaakari puisti murheellisena päätään. "Minäkö!" hän vastasi. "Ei, me riitaannuimme viime maaliskuussa, Aika ja minä, juuri ennen kuin tuo tuossa tuli hulluksi" (hän osoitti teelusikallaan maalisjänistä). "Herttarouva oli järjestänyt suuren konsertin, ja minun piti laulaa Tuiki, tuiki, tupakkirulla,
et kai aio tänne tulla?"
Tuomas Nevanlinna (2000)
Hattu Hassinen pudisti murheellisena päätään. "En minä!" se vastasi. "Me riideltiin viime maaniskuussa - juuri ennen kuin tuo tuli hulluksi, nimittäin -" (hän osoitti lusikallaan Maaniskuun rusakkoa) "- se tapahtui Herttakuningattaren järjestämässä suuressa konsertissa, ja minun piti laulaa: Tuiki, tuiki kärpänen
iltaisin sua kyttäilen."
Itselleni tuo "kärpänen - kyttäilen" toimii parhaiten.
Loistokäännös tämä(...)Maaniskuun rusakko, Arabian jänis. Onhan näitä.
Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti