Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd
Vielä kerran.
Hyvän viikon putki harjoituksia takana. Jäljellä viisi (5) työpäivää!
Riippuen hieman kunkin pääsiäistraditioista.
Mitä mielessä?
Mietin vaan, kuinka hienoa on nähdä liikelaatujen kehittyvän tanssijoiden tavassa liikuttaa hahmojaan. Asiat ja olemukset kasvavat ja kehittyvät. Tulee omaa sanottavaa.
Ihan rutiinia tanssijantyötä tietenkin. Kuitenkin se aina yllättää, kun sitä saa katsoa 'ulkoapäin'.
Tiesitkö muuten, että Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen ovat sisarukset?
Wikipediasta löytää kaikenlaista näistä välin monimutkaisistakin perhesuhteista. Näin Nuuskamuikkusesta:
"Nuuskamuikkunen on kesät Muumilaaksossa viettävä erämies ja Muumipeikon paras ystävä. Hän asuu teltassa, jonka hän pystyttää joka kevät samalle paikalle sillan viereen. Talvien ajaksi hän vaeltaa etelään. Nuuskamuikkusen vanhemmat ovat Juksu ja Mymmeli ja hän on myös Pikku Myyn velipuoli. Nuuskamuikkunen lähtee etelään kirjassa Taikurin hattu, mutta sanoo palaavansa keväällä takaisin. Muumipeikolle tulee Nuuskamuikkusta ikävä, mutta Muumimamma pyytää taikuria taikomaan, ettei Muumi enää ikävöi Muikkusta ja Muumin kaipaus muuttuu vain odotukseksi. Nuuskamuikkunen jättää kevätkirjeen aina ennen lähtöään. Nuuskamuikkunen soittaa huuliharppua ja polttaa piippua."
Niinpä. Sama hiusten väri. Kovin erilaisilta nämä sisarukset vaan vaikuttavat ainakin noin liikelaadullisesti katsoen. Suvi on saanut melkoisen etumatkan oman Pikku Myynsä kanssa. Taisimme aloittaa puolitoista vuotta sitten!
Se oli nimenomaan Pikku Myyn hahmo, jonka liikekieltä alettiin ensimmäiseksi etsimään. Pientä, nopeaa, malttamatonta, usein aivan kertakaikkisen ihastuneena omaan fantastisuuteensa. Tätä kai on Pikku Myy. Rytmistä. Poukkoilevaa. Ulos ja ylöpäin suuntautuvaa patoutumatonta jatkuvaa energiaa, joka potkaisee tapahtumat näyttämöllä käyntiin.
Ja sitten taas. Jotain aivan muuta. Nuuskamuikkusen maanläheinen, sanoittaisiinko orgaaninen tapa liikkua muistuttaa kenties jollain tavalla luonnossa liikkujaa. Ei Nuuskamuikkunen eläin ole kuitenkaan. Mutta tottunut liikkumaan eläinten seassa. Ekonominen. Sulavaliikkeinen. Tarvittaessa vahva, ja nopeakin. Se on Nuuskamuikkunen.
Mikä kuitenkin sekä Pikku Myytä että Nuuskamuikkusta tässä voisi yhdistää, on jatkuva uuden oppimisen halu. Toisella se näkyy vaan pitkäjänteisempänä analyyttisenäkin liikkeen tutkielmana, missä toisella elämä näyttäytyy ennemminkin rytmisenä läpijuoksuna. Ja sitten kääriydytään kerälle ja otetaan torkut. Toisen fraseeraa millimetritiheään, toinen etsii suurempaa kokonaisuutta.
Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen.
Suvi ja Mikko.
Hienoa katsella kun tanssitte.
Samuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti