Terve taas.
Ajan kulusta.
Tänään tulee täsmälleen 15 (viisitoista) työpäivää täyteen. Siis laskien ensi-illasta taaksepäin.
Tajuan kuinka nopeasti harjoitusperiodi tulee olemaan ohi. Noin vaan. Ensin ajattelee, että aikaahan on jäljellä vaikka kuinka. Ja sitten se onkin ohi. Vaan ohi.
Ajankulu siis huolettaa. Mietin, josko voisin kuvata jäljellä olevia päiviäni matemaattisesti. Piirtää kaavion kalenteriin.
Oulun yliopiston sivulta löytyi vinkkejä elämän trigonometristä mallinnusta kaipaaville. Asia kuulostaa niin hienolta, että lainaan tässä vain ja ainoastaan johdanto-osaa. Kokonaisuudessaan. Sitä paitsi hukkasin liite A:n(...) Kuunnelkaa tätä.
"Useimmille meistä on elämän tarkoitus jäänyt toisinaan pitkästäkin kokemuksesta huolimatta varsin epäselväksi. Elämän tarkoituksen salaisuutta ei tämäkään tutkimus pystynyt selvittämään, mutta hyvin lähelle päästiin; Elämä onnistuttiin mallintamaan matemaattisesti. Tämän tutkimuksen tarjoamilla teoreettisilla työkaluilla voitaneen tämä ihmiskunnan suurin ongelma vielä tulevaisuudessa täysin yksiselitteisesti ratkaista.
Matemaattisesta elämän mallista ei sellaisenaan ole suurtakaan hyötyä, sillä tulosten laskeminen ja varsinkin niiden tulkiseminen on varsin työlästä puuhaa. Jotta mallista saataisiin jotain hyötyä, on sen avulla pystyttävä suorittamaan koneellisia elämän ja koko universumin simulaatioita. Nykyisten "tietokoneiden" laskentateho ei tähän riitä, vaan tarvitaan paljon tehokkaampaa laskentaa. Riittävä laskentateho saavutetaan vasta n:nnen sukupolven koneella, joka on esitelty liitteessä A.
Johdanto
Täydellisen matemaattisen mallin luominen elämästä saattaa kuulostaa utopialta, mutta sitä se ei ole. Tutkimuksessamme olemme lähteneet muutamista hyvin perustavaa laatua olevista, tunnustetuista ja yleisestikin tunnetuista tosiseikoista:
1. Elämässä on sekä hienoja että huonoja hetkiä. Näiden keskimääräisten esiintymistiheyksien keskinäinen suhde on keskimäärin likimäärin 1.
2. Elämä on keskimäärin alamäkeä. Aiempi hieno hetki on keskimäärin hienompi kuin myöhempi hieno hetki ja myöhempi huono hetki keskimäärin hienompi kuin aiempi huono hetki. Vallitsevasti on kuitenkin niin, että sekä myöhempi että aiempi huono hetki ovat huonompia kuin hieno hetki. Paikkallisia poikkeamia tähän perussääntöön ilmenee erinäisissä elämän vaiheissa. Esimerkiksi maanantaina ruokalassa tarjottu burgundinpata saattaa aiheuttaa huonomman hetken kuin aamulla seitsemältä koettu herääminen oli, vaikka näiden kahden tapahtuman suhteellinen sijoittuminen aikajanalle saattaisikin antaa aiheen olettaa muuta.
3. Hienojen ja huonojen hetkien välinen ero kapenee iän mukana ja häipyy lopulta kokonaan, mistä seurauksena on henkinen kuolema. Henkinen kuolema on vastassa aina, ellei fyysinen kuolema ehdi ensin. Hienojen ja huonojen hetkien välisen eron kapeneminen hidastuu iän mukana. Epätieteellisesti voitaisiin sanoa, että sekä hienous että huonous väljähtyvät niitä kokevan henkilön vanhetessa.
Elämän mallintavan yhtälömme olemme johtaneet näistä perusaksioomista. Näiden lisäksi on käytetty paljon empiiristä tutkimusaineistoa ja erilaisissa tilanteissa laskettuja painokertoimia. Näiden kokonaisvaikutuksena olemme saaneet aikaan koko elämän täysin eksaktisti mallintavan yhtälön ja sen lisäyhtälöt. Teoria on testattu erilaisissa tosielämän tilanteissa, ja se on todettu täysin toimivaksi.
Jo nopea vilkaisu kolmeen perusaksioomaan paljastaa tieteen tuntijalle elämää mallintavan yhtälön perusluonteen. Aksiooman 1 perusteella voidaan olettaa elämän koostuvan cosini- tai sinikäyrästä. Aksioomat 2 ja 3 taas osoittavat, että tällä käyrällä täytyy olla verhokäyränään jokin aidosti vähenevä funktio. Molemmat oletukset ovat oikein, kuten tutkimuksemme lopulta paljasti."
(http://www.ee.oulu.fi/~topiolli/ptk/cosini.html)
Niin totta!
Tässä iskee hermoon tämä: "Aiempi hieno hetki on keskimäärin hienompi kuin myöhempi hieno hetki(...)"
Että yhtä alamäkeä. Ja aidosti vähenevä funktio! Pitäisikö huolestua heti pian?
Takaisin töihin.
Samuli Roininen, tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD
2 kommenttia:
Jos elämän tarkoitus pystytään selvittämään kaavioin, menettääkö taide ja mielikuvitus silloin merkityksensä? Jos mysteeri lakkaa olemasta mistä kumpuaa elämän mielekkyys? Eikö elämän mielekkyys synny ennalta arvaamattomasta ja mahdollisuudesta "Mitä jos..." Jotain tiivistynee mielestäni noihin pisteisiin merkitessään äärettömyyden olemuksen. Jos äärettömyydellä on rajat tai äärettömyyden mieletön olemus pystytään selittämään tyhjiin ts. saattamaan "mielekkäisiin" rajoihin, mitä jää jäljelle?! Parhaassa tapauksessa se kai poistaisi määritelmät erilaisista mielenhäiriöistä, joita nyky-yhteiskunta niin mielellään diagnosoi. Toivon. Kaikesta tulisi yhtä ja ennakkoluulot erilaisuutta kohtaan poistuisivat? Ehkä se poistaisi meiltä myös vierauden ja toiseuden tunteen? hmm..
Omassa utopiassani/fantasiassani elämän tarkoitus ja maailmankaikkeuden synty selittyvät sinä hetkenä, kun tiede, taide, filosofia, uskonto ja kaikki elämän tarkoitusta jollain tavoin tutkivat ja eri näkökulmista lähestyvät, enemmän tai vähemmän yleisesti hyväksyttävät menetelmät lähentyvät toisiaan ja tulevat yhdeksi. Silloin voisimme päästä totuuden(?) ytimeen ja lähentyä myös mysteerin paljastumista.
Itse uskon, että se hetki voi tulla yhden ihmiselämän aikana suhteellisen nopeastikin. Hetkenä, jolloin saamme lukea oman elämämme DE FIN -tekstiä. Tai vaihtoehtoisesti hetkenä, jolloin kaikki vasta saa alkunsa. Perspektiiviä maallisen elämän molemmilta laidoilta.
Tiede voi mielestäni päästä tarkimmillaan yleispätevään totuuteen, MUTTA: Uskon, että lopulta kaikkien ihmisten oikeus ja velvollisuus on tehdä oma ehdotuksensa oman elämänsä tarkoituksesta.
Vai mitä S luulet?
tSaraK
Lisäisin tuohon "tiede, taide, filosofia, uskonto" - listaan vielä sen rakkauden (mysteerin). Ja mietin, liittyisikö tähän selvitystyöhömme jotenkin tällaiset elämän vastakkaisparit kuin syntymä-kuolema, löytäminen-luopuminen jne. Että tarkoitus voisi näyttäytyä siinä, kuinka täällä löytää asioiden ääripäiden väliltä jotain merkittävää.
Oma ehdotus. Kyllä. Samaa mieltä kanssasi siellä.
Mietin myös edelleen, näin omassa kehyskertomuksessamme, että onko se nimenomaan Muumipeikko, jonka Tove on kirjoittanut elämän tarkoitusta etsiessään haltioitumaan kaikesta ja kaikista?
Valmiina seikkailuun mitä ikinä tuleekin.
Tuntuu siltä.
Lähetä kommentti