Huomioita Osa 7: Logiikkaa

Moi.

Tänään on nyt sitten ilmeisesti Tanssivan Muumilaakson superpäivä puvustuksessa. Jännittävää.

Sovitetaan kaikkea puolivalmista ja ihmetellään miltä kollega näyttää mekossa. Tassutellaan, yritetään pysyä pystyssä uusilla koroilla.
Hattuja valmistuu. Peruukkeja kootaan. Kenkiin on kiinnitetty rusetteja. Meistä tulee ihan oikeasti muumihahmojen näköisiä.

Koreografina tuskin maltan odottaa, että nähdään, pystytäänkö kaikki suunnitellut liikkeet pitämään samoina. Pitääkö soveltaa?

Puvustus tietenkin saakin määrittää hahmojen tapaa liikkua, mutta rajansa rajoittamisellakin. Ja että riittääkö aika siihen, että opitaan liikkumaan puvuissa, miten se sanoisi, orgaanisesti eläen, eikä vain maskotteina poseeraten. Muumimamman nähneenä uskon että riittää. Aika. Tanssiva hahmo on orgaaninen olio, jonka 'aitoon' olemiseen alkaa uskoa katsoessaan. Liike perustelee hahmon. Ei ala miettiä, että mikä se siellä sisällä ahertaa(...) Toivon.

Tanssiva hahmo jättää myös paljon sanomatta, tai sanotaan että, jättää sanomatta tarpeeksi, se jättää liikkuessaan peräänsä katsojan tulkinnan siitä, miltä siitä tuntuu, mistä se on tulossa ja minne menossa. Mutta varmaa ei ole mikään. Se mitä ei näytetä alkaa kehittyä katsojan mielessä. Sitä alkaa etsiä loogisia selityksiä näkemälleen.

Loogista tai ei, tänään eräillä meistä on myös tenttipäivä. Tsemppiä! Sanotaan, että matematiikka on ainoa tiede, jolla voidaan suoraan osoittaa asioita todeksi tai epätodeksi. Mietin tässä miten hyppy tanssista todennäköisyyslaskentaan vaatii hyppääjää jakamaan aivopuoliskonsa logiikkaa ja matemaattisia muotoja ymmärtävään, ja toisaalta luovuutta, epäloogisuutta ja kaaostakin sietävään naapuripuoliskoon. Vai meneekö se näin?

Miten todennäköistä sitten on, että kaikkein epätodennäköisinkin voi tapahtua? Millä todennäköisyydellä iskee pyrstötähti juuri Muumilaaksoon? Tai mitkä ovat mahdollisuudet kohdata uusi ystävä juuri kun se on muuttumassa näkyväksi? 1: 1 000 000? Ehkä. Tai sitten elämän todennäköisyydet eivät olekaan matemaattisia arvoja, joiden suuruutta ja pienuutta joko pelätään tai odotetaan riippuen lähestyvästä. Elämän epätodenäköisyydet saattavat yllättää. Muumilaaksossa niiden kohdalle osuminen on enemminkin sääntö kuin poikkeus.

Muumeilla logiikan ja todennäköisyyden korvaa avoimuus, loputon uteliaisuus ja kyky ottaa vastaan niin suurimpia juhlia kuin pahimpia katastrofeja. Sitä mukaan kuin niitä kohdalle sattuu.

Todennäköisesti oikein mukavaa päivää.

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD