Kuva: Ari Ijäs
Terve. En tiedä josko tällä on kenellekään merkitystä.
Minua se tavallaan kosketti. Elämän triviaalitietoja.
Mietin tässä, tapasivatko Tove Jansson ja Eeva-Liisa Manner koskaan aikoinaan. Mietin, osasivatko 40-luvun lopulla aavistaa miten heitä luettaisiin 60 vuotta myöhemmin.
Saattoivatko ajatella, että heitä luettaisiin jopa ristiin. Kirja toisen kirjanmerkkinä.
Molemmat modernistit kirjoittivat paitsi lyriikkaa, ja lyyrisesti, myös päätyivät teatteriin.
Vuonna 1949 Manner julkaisi runokokoelman Kuin tuuli tai pilvi, jossa on runo kurpitsasta.
Tuota kummallista kurpitsaa olen miettinyt. Runo menee näin:
Kerran, kun minulla oli vähäsen nälkä ja hyvin, hyvin ikävä,
söin kukan, joka oli säästänyt tuoksunsa kuutamolle.
Söin punaisen unikonkukan ja tulin ihan humalaan.
Ja silloin tapahtui päässäni hupsuja asioita:
se tuli haaveelliseksi ja alkoi miettiä runoja.
Se muuttui kurpitsaksi ja alkoi laulaa.
Ja se lauloi niin, ja se lauloi niin
että sydämeen ihan koski:
"Oi armas! Laakson teillä
taas kukkii santelipuu.
Runo vuoteemme on. Ja meillä
on yö ja toukokuu.
Kuin kerran ennen meillä
on yö ja toukokuu..."
Niin se lauloi. Kummallista - eikö se olekin kummallista?
En ole tiennyt koskaan ennen,
että kurpitsatkin osaavat laulaa.
(Manner, Eeva-Liisa Kuin tuuli tai pilvi, WSOY 1949)
Vuonna 1949 sai ensi-iltansa ensimmäinen muuminäytelmä Mumintrollet och kometen Helsingin Svenska Teaternissa.
Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti