"The multimedia dance play adapts Tove Jansson’s The Tales from the Moominvalley. The Finnish classic is given a family friendly contemporary dance makeover and won a Shanghai EXPO 2010 Culture Award." thatsmags.com

lauantai 13. maaliskuuta 2010

HIEMAN TITIUUSTA

Heippa! Vihdoin pääsen minäkin täydentämään osaltani tätä blogikokonaisuutta...
Tuon blogissa näkyväksi Tanssiva Muumilaakso -teoksen harjoitusprosessin aikana synnyttämiä ajatuksia ja tuntoja esittämieni hahmojen kautta tanssijan näkökulmasta.

Seuraavassa muutamia ajatelmia perjantaisen 5.3 läpimenon jälkeen:
Titiuun hengästyttävän ulospäinsuuntautuva liike-energia kuvaa otuksen ekstroverttia, ulospäinsuuntautuvaa luonnetta. Musiikin tempo ja eteenpäin vyöryävä olemus pakottavat tanssiessa pysymään musiikin aallonharjalla mieluummin hieman seuraavaa musiikillista muutosta ennakoiden kuin viipyilevän kysyvään vuoropuheluun kannustaen. Liikkeen suhde musiikkiin, joskin välillä tarkoituksellisesti epämusikaalisuuteen taipuva, ja musiikin tempo määrittelevät paljolti tapani tehdä liikkeen = ilmaista otukseni olemusta.

Koska koen olevani vielä jonkin verran alisteinen liikkeelle ja musiikille, en ole pystynyt vapautumaan tai vapauttamaan Titiuun sisäistä maailmaa kovinkaan näkyväksi tai ainakaan itselleni selkeästi tuntuvaksi. Liikemateriaali itsessään voi toki kertoa tarvittavan ja määrittää otuksen persoonan halutuilta osin, mutta jollen itse tanssijana ymmärrä tekemääni (tekojeni perustaa), jää suhteeni hahmoon melko ohueksi ja liikkeeni irrallissiksi teoiksi vailla syvempää ymmärrystä. Ja luulen, että nyt ymmärrysellä tarkoitan jotain, jonka avulla pystyn itse vapautumaan suhteessa liikkeeseen ja samalla vapauttamaan Titiuun sisimmän moniulotteisempaan ilmaisuun. Sillä – minulle Titiuun sisäinen maailma on hahmottunut lukemani ja Samulin kertoman ja tulkinnan kautta moniulotteiseksi, joskin vähän läpinäkyväksi, koska otuksen tekojen motiivit ovat usein niin selkeästi ulkopuolisen luettavissa.

Otuksen ristiriitainen luonne, jossa ärsyttävällä tavalla yhdistyvät arkuus ja röyhkeys, itseriittoisuus, omahyväisyys, pelokkuus ja ujous; yli-innokkuus ja toisaalta sisäänpäinkäpristyminen muodostavat kiinnostavan kokonaisuuden, jonka ilmaiseminen ja näkyväksi saattaminen yhdessä koreografioidun liikkeen kanssa haastavat minut esiintyjänä miettimään, että mitenköhän pystyisin tuomaan ajatukseni paremmin = konkreettisemmin näkyväksi...

1 kommentti:

Nuuskamuikkunen kirjoitti...

Nimenomaan. - Mutta yksi koskettavimmista hahmoista.

Ötökän olemus on aika tempoileva. Alku on mielestäni tärkeä; siinä on tarpeeksi lähellä, ja on aikaa katsella Ti-ti-uuta. Sitten kun se lähtee liikkeelle, voi olla ongelmallista enää tarkentaa(...)

Ärsyttäväkö?

Nuuskamuikkusen kokemus tästä on:
"Nojaa. Eihän sitä aina voi ystävällinen ja seurallinen. Ei yksinkertaisesti ehdi." (Näkymätön lapsi)