Tätä taas. Kaikki tuntuu etenevän hurjalla vauhdilla, puvustus, lavastukset, projisoinnit, maskeeraus, peruukit, musiikki, äänet. Mitä vielä? Käsiohjelmat, julisteet. Vaikka mitä. Syytä onkin tietenkin.
Tänään lavastuksesta.
Minusta meillä on hienoimmat kulissit kuin kellään ikinä aikaisemmin.
Muistatko Toven kivet ja kalliot Kuka lohduttaisi Nyytiä -teoksessa? Muistatko kuvan, jossa Nuuskamuikkunen soittaa harppuaan keskellä kukkapeltoa. Molemmin puolin ketoa nousevat tummanpuhuvat kalliot kuin valaan selät. Siltä näyttävät Tanssivan Muumilaaksonkin kulissit. Kuin isot meressä uivat valaat.
Siinä on se tanssivien muumien reaalimaailma, jossa tämä meidän taide tapahtuu. Taide on hauskaa. Taide on työtä. Taikka joskus, niin kuin Wikisitaatteista Vilijonkkan sanoin voisi joku puuskahtaa: "Taide ei ole hupia! Taide on tuskaa!" Niinkö? Taikka jatkaa mamman tavoin: "Tämä on romanttinen retki miehille!" Sitäkin se voi olla. Meidän lavastettu Muumilaaksomme.
"Harha on totta ja totuus on harhaa, se usvaksi muuttuu ja käsistä karkaa",
sanaili William Shakespeare. Näin alkaa Hesarin juttu suomalaisesta lavastustaiteesta. Luepa HS:n sivuilta Heta Reitalan haastattelu tai lue kirja, Harha on totta. Näkökulmia suomalaiseen lavastustaiteeseen ja pukusuunnitteluun 1900-luvun alusta nykypäivään. (Toim. Heta Reitala. Atena)
(http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Sata+vuotta+harhan+taidetta/HS20051210SI1KU02xah)
Harhaa vai totta? Mutta toistuvasti huomaan istuvani leikkimässä Tanssivan Muumilaakson lavastepienoismallin edessä. Siinä jotenkin rauhoittuu, kun kaikki tuntuu olevan hallussa, mittasuhteet tulevat helpommin käsitettäviksi. Ja sitten tulee taas Iso Käsi(...) ja huips vaan kaikki siirtyy ylösalaisin ja uusiin paikkoihin. Helposti. Kertakaikkisesti. Totta. Hauskaa harhaa.
Mukavia päiviä. Hauskaa viikonloppua.
Samuli Roininen, Tanssiva Muumilaakso-projekti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti