Mediaseurantaa Osa 23: 40 000. katsoja!

Hei vaan,

Viime lauantaina juhlittiin Tanssivan Muumilaakson 40 000. katsojaa. Hurraa! Seuraava esitys tiistaina klo 18. Tervetuloa!

 

 https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/art-2000011885445.html

Mediaseurantaa Osa22: Smart Shanghai

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"For the Moomin fans, Dancing Moominvalley is happening at the Shanghai Children's Art Theatre on September 26-27. Expect lots of dancing hippo-like creatures from the popular Finnish children's series. Tickets start at 180rmb."

"Dancing Moominvalley is a dance production based on The Tales From The Moominvalley, the sixth book in the popular children’s series by Finnish writer Tove Jansson. 

The show is choreographed by Samuli Roininen and composed by Heikki Mäenpää. It follows the stories of the Moomin family and adapts the themes of the novel – including friendliness, difference, and otherness. The performance was featured in the Finnish cultural program at the 2010 Shanghai Expo where it won the Culture Award. Expect lots of dancing hippos."

Smartshanghai.com

On the Road Part 25: Porvoo

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd

 

Hei vaan taas,

Menossa Porvooseen. Tanssiva Muumilaakso esitettiin tänä keväänä Porvoon Taidetehtaalla. Kiitos hauskasta palautteesta.

Nyt juhlavuoden tapahtumat jatkuvat Porvoossa kirjallisuusseminaarilla,"Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi"

"Ensimmäisessä kirjallisuusseminaarissamme keskitymme kahteen teemaan: Mereen ja eksistentialismiin. Molemmat ovat inspiroineet ja kiehtoneet ihmistä: meren avoituksellisuus, mahdollisuuksia täynnä, vapauden ja seikkailun symboli. Tove Janssonille meri oli kaikki kaikessa. Hänen tuotannossaan meri ja sen esille tuomat suuret arvoitukset ovat keskeisessä roolissa."  
 

Itse olen miettinyt aihetta Tove ja eksistentialismi. Mietin Tanssivaa Muumilaaksoa ja Toven suhdetta tanssiin. Tulin lainanneeksi japanilaista sanontaa ja kirjoittaneeksi jotain tällaista alustukseksi aiheesta: ”Olemme kaikki hölmöjä, tanssimmepa tai emme. Joten voimme aivan hyvin tanssia.” Tätä tanssimisen hölmöyttä täytyy varmastikin vielä vähän avata lisää. Uskon, että pitää olla hieman hölmö tanssiakseen. Tai sanotaan se näin päin, ehkä vähän väärin päin, että tanssijana elääkseen pitää oppia hölmöilemään, jopa tekemään itsensä naurunalaiseksi. On opittava olemaan myös heikoilla jäillä ja hämärässä. Toimimaan vaiston varassa ja unohtamaan välillä esteettiset tai moraaliset vaatimukset. Ja onnistuessaan siellä hämärässä näkyy joskus kirkas valo, sanoisin, että se on tanssin oivallus olemassaolosta.

Tervetuloa siis kirjallisuusseminaariin.


Lisää Porvoon kirjallisuusseminaarista:
Litteraturseminarium

Mediaseurantaa Osa 21: Muumipapan eksistentialistinen melankolia

Tove Janssonin kuvitus Tampereen taidemuseon Muumilaaksossa

Musta aurinko - melankolian kulttuurihistoriaa, osa 9/12.

Muumipappa on ajautunut mukavuudenhaluisen kuisti-isän rooliin ja alkaa kysyä itseltään, kuka oikeastaan on. Tätä eksistentialistista kriisiä käsittelee Musta aurinko - melankolian kulttuurihistoria ohjelma, joka on hienosti toteutettu ja aidosti kiinnostava radiotuotanto. Toven tekstiä ja esimerkiksi Martin Heideggerin ajatuksia lainaten ohjelma on vangitseva ajatuksia herättävä tutkielma melankoliasta.

"Miksi toimittaja löytää itsensä kirjoittamasta kirjettä Muumimammalle? Pääroolissa eivät kuitenkaan ole Albert Camus'n tai Jean Paul Sartren tapaiset eksistentialistit, vaan Muumipappa ja oikeastaan koko muumiperhe. Mitä tapahtuu kun Muumipappa saa eksistentialistiseen melankoliaan johtavan kriisin ja vie koko perheen majakkasaarelle?"

Toimittajana ohjelmassa on Kaisa Pulakka. Musta aurinko -sarjassa perehdytään 12 jakson ajan  melankolian tunteen historiaan. Sarja liikkuu historiassa, mutta peilaa sitä meidän aikaamme.

Käykää kuuntelemassa YLE Radio 1:ssä. Vaikka tiedän, että toista on vaikea neuvoa näissä asioissa, eikä merta edes voi ymmärtää.

ohjelmaopas.yle.fi

Mediaseurantaa Osa 20: Leikkiminen kannattaa

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Tämän viikon Helsingin Sanomien Torstai -liitteessä on paitsi erinomainen portugalilaisen äyriäispadan resepti myös toimittaja Anna Tommolan juttu  "5 syytä leikkiä aikuisena". 

Tommola kirjoittaa että "1. Leikkiminen on hauskaa, mutta lisäksi fyysinen temppuilu, yhteispelit, pelleily ja kuvittelu kehittävät älyä, sosiaalisia taitoja ja luovuutta. Näin toteaa yhdysvaltalainen leikintutkija ja psykiatri Stuart Brown. "

Kuka Stuart Brown? Googlettaessa löytyy, että Brown on leikin tutkimuksen pioneereja Yhdysvalloissa. Hän uskoo leikin, huumorin, pelien sekä hyväntuulisen mellastuksen, flirtin ja fantasian olevan ihmiselle tärkeää muutenkin kuin pelkän hauskan pidon vuoksi. Stuart sanoo, että lapsena paljon leikkineet tulevat aikuisina olemaan onnellisia ja fiksuja, ja ne, jotka jatkavat leikkimistä myös aikuisina voivat tulla vielä fiksummiksi missä iässä tahansa. Leikki pitää mielen terävänä.

Niin, Tommola jatkaa listassaan, että

"2. Ihmisellä on luontainen tarve uppoutua näennäisen hyödyttömiin asioihin." 

"3. Spontaanius, heittäytyminen ja hölmöily ovat yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin."

"4. Leikkisyys viehättää. Tutkimusten mukaan sillä on tärkeä rooli parinmuodostuksessa: naisessa leikkisyys viestii nuoruudesta ja terveydestä ja siten lisääntymiskyvystä, miehestä se tekee vähemmän uhkaavan."

Lopuksi Tommola toteaa, että "5. Aikuisetkin heittäytyvät leikkimään harrastaessaan vaikkapa sirkuslajeja, teatteria tai roolipelejä. "

Tai voimme siis vaikka heittäytyä tanssimaan. Ihan hölmön hommaa ja aivan turhaa. Ja hyvä niin.


Lukekaa lisää lapsuudesta ja luovuudesta:  

TED Ideas worth spreading
Center for Childhood Creativity

Muumimaisia ajatuksia vuoden jokaiselle kuukaudelle

Copyrights: Moomin Characters Ltd

Tuttifrutti Magazine julkaisee juhlavuoden kunniaksi joka kuukausi ajankohtaisen lainauksen Tove Janssonin Muumi-kirjoista. Käykää lukemassa. Lehdellä on myös oma osio miehille: Lattepappa -sivuilla perehdytään ajanviettovinkkeihin ja arkisen elämän haasteisiin muotia ja ihonhoitoa unohtamatta.

Lue lehdestä minne Lattepappa suuntaa huhtikuussa.


Tuttifruttimagazine.com

Mediaseurantaa Osa 19: Tositarinoita lastensuojelusta

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hei taas,

Tämän päivän Helsingin Sanomien kaupunkitoimittaja Päivi Punkka kirjoittaa tärkeästä, mutta monesti hiljaiseksi vaietusta asiasta, lastensuojelun arjesta otsikolla Tositarinoita lastensuojelusta. Seitsemän tositarinaa perheistä, joissa omat voimavarat eivät ole enää riittäneet. Kun aikuinen ei ole enää jaksanut olla aikuinen, lapsi on monesti vaarassa menettää oikeutensa olla lapsi.

"Vaikka vanhempi tietäisi perheen tarvitsevan apua, vastaus lastensuojelun mukaantuloon voi olla raivo, suru tai viha. Vaikka omat voimat, keinot ja usko ovat loppuneet jo ajat sitten. Vaikka lapsen elämä rynnii kovaa vauhtia väärään suuntaan."

Lapset, ja aikuiset tarvitsevat joskus toisen aikuisen apua. Hyvää tehdään monesti hiljaa ja ilman otsikoita. Toisinaan taas otsikot voivat auttaa asian onnistumiseen. Lehden toisella aukeamalla kirjoitetaan Toven juhlavuoden tapahtumista. Toven juhlavuosi näkyy myös monina hyväntekeväisyyshankkeina. Toimittaja Suvi Ahola kirjoittaa Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla tänään näin:

"Muumituotteiden lisenssihaltioiden kanssa Moomin Characters kerää juhlavuonna lastenjärjestö Unicefille summan, jonka arvioidaan kohoavan jopa miljoonaan euroon(...) "Nopein tapa muuttaa maailmaa on se, että opetetaan tyttöjä lukemaan", Moomin Charactersin toimitusjohtaja Roleff Kråkström arvio projektia." Kirjailijan juhlintaan tällainen auttaminen istuu luontevasti."

Tovelle lapsi ja lapsen oikeus ja kyky katsoa maailmaa omalla tavallaan on aina ollut tärkeä aihe taiteessaan. Toven kirjoissa muumiperhe on se, josta voi ottaa etäisyyttä omien probleemien selvittelyyn, ja sitten taas palata muiden pariin. Tove Jansson -seuran sivuilla tätä perheen ja yksilön vuorovaikutussuhdetta kuvataan näin:

"Kaikkien muumikirjojen miljöönä on laakso, jonka keskellä asuu omalaatuinen muumiperhe sinisessä kaakeliuunia muistuttavassa talossa. Keskushenkilö on Muumipeikko vanhempineen; heitä ympäröi laaja joukko ottolapsia, sukulaisia, esi-isiä, naapureita, ystäviä ja pelottavia muukalaisia. Kirjoissa joudutaan yleensä seikkailuun tai katastrofiin (tulva, maailmaa uhkaava komeetta, hirmumyrsky, taika, merihirviö), johon liittyy matka ja siltä paluu. Lopussa muumien kotielämä palautuu aina turvallisiin uomiinsa, ja kirjat päättyvät poikkeuksetta yhteiseen juhlaan. 

Muumikirjojen suosiota selittävät varmasti eniten niiden psykologinen osuvuus ja kyky, jolla kirjailija tasapainottelee lapsen ja aikuisen maailman välissä. Muumikirjat ovat sekä lasten että aikuisten kirjoja."

Tove Jansson -seura

Lasten ja aikuisten kulttuuria. Lasten kulttuuria, niin aikuisten kuin lasten itsensä tekemää. Aikuisten ja lasten yhdessä ja toisilleen tekemään kulttuuria. Perheen omaa yhteistä kulttuuria.

Tätä kaikkea on tärkeää olla tekemässä.

Samuli Roininen
Tanssiteatteri MD

Mediaseurantaa Osa 18: Lastenkulttuuri nyt!

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hei vaan,

Vuonna 2014 tulee siis kuluneeksi 100 vuotta Tove Janssonin syntymästä.

Tanssiteatteri MD ja Tanssiva Muumilaakso juhlistavat juhlavuotta helmikuun kotiesityksillä Hällä-näyttämöllä sekä kiertueella Suomessa ja ulkomailla!

Juhlavuoden tapahtumista löytyy tietoa monesta eri paikasta. Käykää vaikka lukemassa Kaksplus -lehden perheblogia Lastenkulttuuri nyt!, jota kirjoittaa Kaksplussan ja Annan toimittaja, äiti ja kulttuuriaddikti Saga Wiklund. Hän kirjoittaa juhlavuoden monista tapahtumista. Muumien historiasta Saga muistuttaa, että Muumilaakso syntyi vastareaktiona sodalle. Se jääkin ehkä unohduksiin, kun juhlimme muumilaakson luojaa. Muumit ovat matkanneet pitkän matkan.

"Sotavuodet muokkasivat yllättävän paljon Tove Janssonin taiteilijan uraa: muumitarinat syntyi oikeastaan vastareaktiona sota-ajan surulle, pelolle ja ankeudelle. Muumilaakso oli taiteilijalle värikäs, ihana ja turvallinen pakopaikka, jossa kaikki oli mahdollista. Tuula Karjalainen kuvaa näitä asioita uudessa Jansson -elämäkerrassaan Tee työtä ja rakasta (Tammi 2013)."

"On jännittävää, että Muumi-sarjakuvien täytyi tulla ensin suosituiksi Britanniassa ennen kuin ne kelpasivat suomalaiselle lehdistölle. Muumi-sarjakuvaa julkaistiin 1950-luvulla päivittäin maan suurimmassa iltapäivälehdessä The Evening Newsissä. Myös joidenkin Toven kirjojen kääntäminen suomeksi kesti yllättävän kauan – mutta kun muumit löivät läpi itsensä, suosio oli todella suuri. Taidemaalarista tuli loppuiäkseen muumien äiti. Muumit pysyivät, vaikka Jansson teki paljon muutakin, kuten kirjoitti novelleja ja maalasi edelleen. Välillä Tove suorastaan tuskastui siihen, että peikot seurasivat häntä aina ja kaikkialle."

Blogit.kaksplus.fi

Saga kirjaa blogissaan myös poimintoja juhlavuoden monista tapahtumista. Itse olen aikeissa vierailla ainakin Porvoon Kirjallisuusseminaarissa: ”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.” 8. – 10.8.2014. Näin on.

Hauskaa vuotta 2014.

Samuli Roininen
Tanssija-koreografi
Tanssiteatteri MD
 

Mediaseurantaa Osa 17: Pitääkö tanssista kirjoittaa?

Kuva: Samuli Roininen, ©Moomin Characters™

Hei taas,

Viimeksi mietin kulttuurikirjoittamisen ansaintalogiikkaa. Siitä miten kulttuurista kirjoittamisen arvo määräytyy sen tuottaman taloudellisen lisäarvon pohjalta. Mietin tätä logiikkaa ja sitä, jääkö toimituksilla tässä huomaamatta se, että juuri kulttuurijournalismi saa sanomalehden tuntumaan 'erityiseltä'. Lehdellä on joku suhde maailmaansa. Se suhde ei ole sama kuin toisella lehdellä. Lehti haluaa osallistua keskusteluun, kertoa ja tehdä analyysia. Sen arvo on sen journalistisissa tavoitteissa.

Mietin myös jääkö kulttuurin tekijöiltä huomaamatta, kuinka kulttuurista kirjoittaminen ei ole ainoastaan teon markkinoinin ja arvioinnin väline, vaan se osa osa sitä keskustelua jota kulttuurista käydään. Kirjoitus jättää jälkiä hetkessä tapahtuvasta taidemuodosta. Se myös avaa tekoa, se välittää tekijän ja yleisön välillä. Jos haluaa, voi nähdä sen kasvattavan, muuttavan asenteita. Taiteen tekeminen, sen kokeminen, siitä kirjoittaminen ja keskustelu voi tuottaa positiivisen luovan kierteen.

Sitä voi kutsua inspiraatioksi. Läheisyydestä nousevaksi luovaksi voimavaraksi, joka antaa meille työkaluja maailmasta oppimiseen.  Tai kuten Johanna Korhonen kirjoittaa tämän päivän Helsingin Sanomien kolumnissaan Opesta oppaaksi, tarvitaan läsnäoleva ihminen, opettaja ja mielenkiintoinen oppimiseen houkutteleva ympäristö.

"(...)nykymaailmassa tarvittavia taitoja ovat esimerkiksi nopea lukeminen, lähdekritiikki, aktiivinen kuuntelu, monikulttuurisuusosaaminen, tunteiden käsittely ja monitahoinen vuorovaikutus."

Tanssivirtaa Tampereella nykytanssifestivaaleilta suuri kiitos kaikille mukana olleille. Nähty monia ajatuksia herättäneitä teoksia.


Samuli Roininen

Mediaseurantaa Osa 16: Voiko tanssista kirjoittaa?

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd 

Sanotaan että kulttuurista kirjoittamisen ansaintalogiikka on muutosten kourissa.

Sillä tarkoitetaan ensinnäkin sitä, että freelancer-journalisti tai taidekriitikko ansaitsee jutustaan yhä vähemmän. Se tarkoittaa myös sitä, että sanomalehteä julkaiseva mediatalo kokee myyvänsä kulttuurilla tuotettaan yhä huonommin. Ja lopuksi se tarkoittaa myös sitä, että kulttuurilaitos ja taiteilijat eivät näe julkaistujen juttujen ja kritiikkien edesauttavan taiteensa markkinointia, vaan jopa torppaavan hyvän yrityksen.

Tämä näkökulma tuntuu hieman kaventavan keskustelua kulttuurista kirjoittamisesta ja kritiikin sisällöllisistä ongelmista. Tanssityöläisen näkökulmasta on merkittävä ero sillä luodaanko kirjoituksella asenteellinen kyllä/ei-asetelma vai ollaanko oikeasti kiinnostuneita osallistumaan dialogiin.

Koetaanko kritiikki osaksi osallistumista kulttuurikeskusteluun, uuden etsimiseen, oivaltamiseen ja analyysiin. Nähdäänkö kirjoittamisen teko yrityksenä löytää kunkin kohteen omat kvaliteetit, nähdä innovaatiot ja teoksen ainutkertaisuuden. Halutaanko ottaa välittäjän rooli tanssin teon ja kokemisen välillä. Ollaanko ylpeitä ja innostuneita siitä, miten tanssi voi maailmaa avata.

Tanssista voi ja siitä pitää kirjoittaa. Keskustelu tanssista kirjoittamisesta jatkuu. Käykää lukemassa vaikka Liikekieli.comin uudesta Writing Movement-projektista.
 
http://www.liikekieli.com/writingmovement

Ja tervetuloa nyt kuudettatoista kertaa järjestettävälle Tanssivirtaa Tampereella nykytanssifestivaalille. Festivaalin taiteellisen suunnitteluryhmän puheenjohtaja Anniina Kumpuniemi kirjoittaa tanssin olemuksesta mielestäni osuvasti näin:

"Tämän hetken nykytanssi ottaa tuntuvan otteen inhimillisen olemassaolon ydinkokemuksista: ilosta, leikistä ja reaktioista aistimuksiin ja tuntemuksiin.
Teokset puhuttelevat, puhuttavat ja liikuttavat katsojan mieltä ja tunteita leikitellen ja ihmisenä olemisen runsaalla ja ehtymättömällä aineistolla. Olemassaolo näyttäytyy sattumanvaraisena, merkityksellisenä, koskettavana, hauskana ja absurdina. Esitysten koreografiset lähestymistavat vaihtelevat fyysisestä käsitteelliseen ja toteutuvat niin tarkkaan piirrettynä koreografisena muotona kuin liikkeiksi purkautuvana kokemusten ja havaintojen virtana."

  http://www.tanssivirtaa.net/