Mediaseurantaa Osa 7: KRIITTISESTI

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd


KRITIIKISTÄ:

Tanssikritiikki ihastuttaa, joskus vihastuttaa.

Toisinaan arvosteluja saa lukea suurta myötähäpeää tuntien.

Toisinaan herää kysymys, kirjoittaako kriitikko teoksesta, vai omasta henkilöstään.

Kritiikki avaa kirjoittajalleen myös mahdollisuuden laskelmoivaan vallankäyttöön.

Hälytyskellojen toivoisi alkavan soida kulttuuritoimituksessa, jonka palkkaama tanssikriitikko ei näe työtään mahdollisuutena, vaan rasitteena. - Ja puhuu siitä avoimesti.

Pahinta on, kun kriitikon kaikesta toiminnasta välittyy syvä välinpitämättömyys tanssin alaa kohtaan.

Voidaan kysyä: Miksi enää kirjoittaa?


Onnistuessaan arvostelu voi olla myös arvokasta.

Kritiikki pystyy avaamaan teosta, ja osallistumaan keskusteluun, jota käyvät paitsi lukijat ja kriitikko, myös tanssin ammattilaiset: tanssijat, koreografit, pedagogit ja tutkijat.

Parhaimmillaan kritiikki näyttäytyy arvokkaana ja rehellisenä. Se haluaa osallistua.



Entä silloin, kun kritiikki korruptoituu?


"Se johtaa pahimmillaan paitsi taiteilijoiden myös taiteen vastaanottajien halveksimiseen."

Näin kirjoittaa Markku Ihonen.

*****

Markku Ihonen työskentelee Opetuksen kehittämispäällikkönä Tampereen yliopistossa ja on kirjoittanut paitsi kirjallisuustutkimuksia ja -kritiikkejä, myös kritiikeistä ja suomalaisen taidekritiikin tilasta. Erinomainen, aihetta avaava artikkeli on mm. Aamulehden Alakerrassa 28.5.2000 julkaistu

"Taidekritiikki täynnä sisäisiä ristiriitoja"

Hän kirjoittaa:

"Hyvältä kritiikiltä vaaditaan paljon. Sen tulee olla analyyttistä eli teosta eri näkökulmista erittelevää ja samalla synteettistä eli koko teosta tarkastelevaa ja sen merkityksiä pohtivaa. Toisaalta hyvä kritiikki on intiimisti ymmärtävää, tavallaan taideteokseen mukaan heittäytyvää, ja samalla selkeästi teokseen etäisyyttä ottavaa."

http://www.uta.fi/~tlmaih/Jutut2/kritpara.htm

"Toisaalta hyvä kritiikki on intiimisti ymmärtävää(...)"

Niinpä. Taito lähestyä toista ihmistä on lienee yksi perustavia inhimillisiä taitoja. Toinen on pyrkimys ymmärtämiseen, intiimin hetken jakamiseen.


Lisää taidekritiikistä Ihonen kirjoittaa tekstissään:

"Mitä on hyvä kritiikki?"

Teksti on ilmestynyt teoksessa Teatterikäräjät. (Kangasala 26.–28.5.2000. Toimittanut Anna-Liisa Tapio. Tampere: Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos 2000. (S. 11–17) )


Kuunnelkaa:

"Lehti muuttuu, muuttuuko kritiikki?"

"Suomalainen sanomalehdistö joutui 1980-luvulla ennen näkemättömään muutokseen, johon vaikuttivat muun muassa uuden mediateknologian uhkat ja mahdollisuudet, suomalaisen yhteiskunnan lisääntyvä avautuminen, moniarvoistuminen ja kansainvälistyminen sekä eräät joukkotiedotusta koskevien käsitysten muutokset. Kilpailun kiristyessä taloudellinen ajattelu suoraviivaistui. Lehdistö samoin kuin koko media alkoi keskittyä voimakkaasti, ja lukuisia sanomalehtiä kuoli etenkin 1990-luvun alun laman aikana.

Nähdäkseni suomalainen kriitikkokunta ei kovin hyvin tiedostanut sanomalehden muuttumista. Tämä koskee etenkin avustajia, mutta jossakin määrin myös eräitä kulttuuritoimittajia. Kriitikot väittävät yhä toistuvasti, ettei heillä ole niin paljon valtaa kuin kuvitellaan. Se ei puhumalla vähene. Toisaalta taiteentutkijat ovat nykyään eristäytyneet omaan tieteen maailmaansa, eikä moni enää kerta kaikkiaan osaa kirjoittaa sanomalehden edellyttämällä tavalla. "

Teksti löytyy myös osoitteessa: http://www.uta.fi/~tlmaih/Jutut2/krithyva.htm


*****

Totta tietenkin. Taiteesta kirjoittaminen kohtaa omat haasteensa sanomalehtien henkiinjäämiskamppailuissa. Vastuu kirjoittamisen sisällöstä, sen laadusta ja etiikasta on kuitenkin ensisijaisesti kirjoittajalla itsellään.

Lopuksi Ihonen kokoaa hyvän sanomalehtikriitikon ominaisuuksia ja toimintatapoja. (Painotukset tässä ovat omiani.)

Hän kirjoittaa:

"Luettelo on tämänhetkinen henkilökohtainen näkemykseni ja perustuu lähinnä neljään lähteeseen: havaintoihini lehtikritiikeistä, kritiikkiä koskevaan kirjoitteluun ja tutkimukseen, kritiikkien opettamiseen Tampereen yliopistossa ja omaan toimintaani kirjallisuuskriitikkona. Esitetyt asiat eivät ole tärkeysjärjestyksessä, ja monet niistä kytkeytyvät toisiinsa.


Hyvä kriitikko

* toimii rationaalisesti ja harkitusti (ei piiloudu taiteilijuuden lumoverhon taakse);
* on analyyttinen eli erittelee teosta eri näkökulmista ja samalla synteettinen eli tarkastelee koko teosta ja pohtii sen merkityksiä;
* on intiimisti ymmärtävä, tavallaan taideteokseen mukaan heittäytyvää, ja samalla selkeästi teokseen etäisyyttä ottava;
* on kriittinen ja perustelee arviointinsa;
* uskaltaa erottaa korkean matalasta, arvokkaan mitättömästä eli huoltaa taiteen ja ei-taiteen rajaa;
* on subjektiivinen: kritiikissä on kyse yhden harjaantuneen taiteentarkastelijan käsityksestä kulloisestakin kohteesta;
* on toisaalta kuitenkin objektiivinen: painopiste on kohteessa eikä arvioijassa;
* keskittyy teokseen eikä tekijään (sitä varten on omat juttutyyppinsä);
* muistaa rakenteen tasapainon: kritiikissä tarvitaan yhä kuvailua, tulkintaa, erittelyä, arvottamista;
* löytää kunkin kohteen omat kvaliteetit, näkee innovaatiot ja ainutkertaisuuden;
* näkee ja arvioi, miten kohde täyttää omat tavoitteensa;
* osaa asettaa kohteen mielekkäisiin yhteyksiin (vertailukohteiden valinta);
* osoittaa vertailuilla kohteen arvon ja tuottaa siihen lisämerkityksiä;
* pystyy haistamaan uutta ja uskaltaa ottaa riskejä;
* on nöyrä (mutta ei nöyristele) ja tietoinen vallankäyttäjän asemastaan;
* ymmärtää esikoisteoksen erityisluonteen;
* osaa kirjoittaa selkeää, virheetöntä, nasevaa, loogisesti johdonmukaista kieltä;
* on huolellinen, ei suostu liikaan kiireeseen;
* on itsenäinen mutta ei pakottaudu uimaan vastavirtaan;
* tiedostaa kaksoislojaliteetin ongelman (uhkana lojaalisuus esimerkiksi taiteilijakollegaa kohtaan);
* palvelee ensi sijassa taiteen harrastajaa, joka ei vielä tunne kohdetta;
* ei pitäydy arvostuksiin, jotka perustuvat vain olemassa olevaan taiteeseen, vaan heittäytyy yhä uudelleen avoimeen dialogiin muuttuvan taiteen kanssa;
* ei ole penseä: jos koko laji tai tyyppi ei miellytä, sitä ei pidä arvostella;
* ei käytä arvostelun kohdetta omiin tarkoituksiinsa;
* ei tapa tykillä kärpäsiä.

*****


Niinpä. Kritiikki ei ole helppoa.

Arvostelu voi kuitenkin onnistuessaan olla arvokasta.

Tanssista saa, ja pitääkin keskustella ja kirjoittaa.

Silläkin uhalla, ettei koskaan pysty tavoittamaan sitä ainutkertaisuutta ja kehollisuutta, minkä me koemme, kun katsomme tanssivaa ihmistä.

HYVÄÄ TANSSIVIRTAA FESTIVAALI-VIIKON LOPPUA! UPEITA, AINUTLAATUISIA, KOSKETTAVIA, HÄMMENTÄVIÄKIN TEOKSIA HÄLLÄSSÄ JA KAUPUNGILLA.

NÄHDÄÄN!



Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Lue lisää Markku Ihoselta:

"Niin sanottu edistys -
Moralismia lasten- ja nuortenkirjallisuudessa ja sen tutkimuksessa"
Julkaistu Onnimanni-lehdessä 1/2002 (s. 24–26, 33–35).

http://www.uta.fi/~tlmaih/Jutut2/nkirmora.htm