Niin, varsinainen harjoitusperiodi on nyt päättynyt ja torstainen ensi-ilta käynnistää uuden ja mielenkiintoisen vaiheen Tanssiva Muumilaakso -teoksen parissa. Tuleva esitysperiodi tarjoaa paljon uusia haasteita vastaanotettavaksi ja työstettäväksi. Yhdessä katsojien kanssa avautuu yllätyksellinen matkanteko läpi Tanssivan Muumilaakson vaihtuvien tunnelmien. Esitys toisensa jälkeen vaihtuvan yleisön läsnäolo mahdollistaa tanssijalle ja esiintyjälle alati muuttuvan kehyksen, jonka puitteissa maalailla esitettäviin hahmoihin kerros kerrokselta uusia värisävyjä ja vivahteita.
Erityisen haasteliaan tulevista esityksistä kohdallani tekee se, miten pystyä kehittämään ja syventämään Titiuun, Muumimamman ja Näkymättömän lapsen hahmoja samanaikaisesti. Jokaiselle hahmolle soisi mahdollisuuden kasvaa juuri sen kokoiseksi ja näköiseksi kuin kullekin on ominaista. Ja tämän on tietenkin tapahduttava teoksen sisäisten lainalaisuuksien kuten rytmin ja keston sallimissa rajoissa. Luulen kuitenkin, että yhtä tärkeää kuin omien hahmojen syventäminen ja kirkastaminen on suhteeni syventäminen kanssaesiintyjiin.
Avautuminen kohti toisia esiintyjiä, halu ymmärtää heidän esittämiensä hahmojen sisäistä logiikkaa ja välittömän kohtaamisen tarve esitystilanteessa energisoivat hahmon sisäiset ja hahmojen väliset jännitteet uudelleen esitys toisensa jälkeen.
Siksi Muumimammani on paljolti myös Muumipappaa, Muumipeikkoa ja Tuutikkia.
Titiuuni Nuuskamuikkusta.
Näkymätön lapseni Muumipeikkoa, Pikku Myytä ja Muumipappaa.
Yhdessä muiden esiintyjien kanssa. Jaettuina kokemuksina. Säteilevien energioiden ympäröimänä ja heijastuksessa.
Hyvässä seurassa yhteistä todellisuutta luoden.
Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti