Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd
Miten kaunista, miten liikuttavaa se onkaan, kun Muumimamma ja Muumipappa tanssivat dueton. Kun nuo kaksi raskasta, valkeaa hahmoa uhmaavat painovoimaa, nousevat varpailleen ja tanssivat sirosti ja lempeästi. Näin tanssivat muumit, Janssonin pyöreänpyylevät hahmot jotka ovat hauskuttaneet mutta myös lohduttaneet jo montaa sukupolvea. Duetto nähtiin lehdistotilaisuudessa viikko ennen pääsiäistä. Ja silloin kostuivat tutkijankin silmät, hänen, jonka Janssonin maailmassa pitäisi olla paatuneen puoleinen hemuli.
Minulla on ollut ilo olla mukana tässä projektissa asiantuntijan ja mentorin roolissa. Tein kaksi vuotta sitten syksyllä väitöskirjan Tove Janssonin muumiteksteistä ja -kuvista, siitä nimenomaisesta aiheesta, miten kuvat ja tekstit voivat ilmaista liikettä ja tanssia - tai tarkemmin, tietenkin - illuusioita liikkeestä ja tanssista. Tove Janssonin elämässä oli tärkeää tanssi, seikka josta aiemmin ei paljon puhuttu. Mutta tanssin merkitys näkyy suoraan jo hänen töissään.
Janssonin alkuperäiskuvissa ja -teksteissä on monenlaista liikettä. Kepeän sirostelevaa,ojennettuja nilkkoja, paritansseja swingistä valssiin ja mamboon. Vähitellen, kun muumikirjat muuttuvat, kun niistä tulee tummempisävyisiä ja olemassaolon kysymyksiä pohtivia, myös liikkeen kuvaus teoksissa muuttuu. Liikkeestä tulee maanläheisempää, ekspressiivistä, paikoin primitiivistä. Joidenkin hahmojen kuten Vilijonkan liikeilmaisu lähestyy modernin tanssin liikekieltä, kuvissa ja teksteissä tuntuvat esimerkiksi koonto ja ojennus.
Kokoelmassa Näkymätön lapsi, johon MD:n tanssiteos ja Samuli Roinisen koreografia keskittyy, liikeilmaisu on hurjimmillaan. Osa selittyy Janssonin erilaisesta työtavasta tämän teoksen kohdalla, josta hän minulle kertoi. Jansson piirsi nopeasti tussilla kymmeniä piirroksia samasta aiheesta, ja valitsi sitten sopivimman painettavaksi. Tavallisesti hän luonnosteli ensin lyijykynällä.
Olen aikoinani tutustunut näihin luonnoksiin ja tuijottanut niitä tuntitolkulla, ja sittemmin keskustellut niistä MD:n työryhmän kanssa. Kun Janssonin luonnoksia katsoo peräperää (vaikkei niitä ole siihen tietenkään tarkoitettu!), suorastaan läkähtyy. Siellä veuhtoo Vilijonkka, helminauhat katkeilevat ja mekko lepattaa, trombi pyörii ja aallot pärskyvät. Siellä potkiskelee ärtynyt Muumipappa, siellä hiihtävät, sinkoilevat ja kallistelevat jouluostostensa kanssa kiireiset Kampsut. Ja sitten on hienovaraisempaa ilmaisua: Ti-ti-uun kuonon värekarvoja, kun tämä kohottaa kuononsa maistellessaan omaa nimeään, ryömiessään sen läpi. Variaatioita aiheesta salaisuuttaan varjeleva Muumipeikko, kulman kohotus ja yksi ainoa hännän nosto, kuin hermostuneessa odotuksessa.
Olin pitkään ihmetellyt, miksi tästä teoksesta ei ole tehty tanssiteosta. Teos on poikkeava Janssonin muumikirjasarjassa muutenkin, ja erityisesti liikkeen esittämisen takia. Vaan nyt se tapahtuu, nyt se tehdään! Olen sanomattoman innoissani ja jännittynyt.
Sirke Happonen, FT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti