Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd
Terve.
Tanssivan Muumilaakson ensi-iltaan 3 (kolme) päivää. Super.
Hyvältä tuntuu.
Kuitenkin jossain syvällä kytee pieni pelko siitä, että olemme kiertäneet kehää.
Mitä se sitten tarkoittaa?
Avaan taas kerran Jukka Laajarinteen kirjan "Muumit ja olemisen arvoitus", ja aloitan lukea Muumilaaksosta, jossa
"(...)kaikilla on aikaa puuhailla ja leikkiä, tehdä ihan mitä haluaa, ja koska talvet nukutaan, on Muumilaaksossa ainainen kesä. Lapsuuden kesä, täydellinen ihanne.
Kaikkein parasta Muumilaaksossa on tietenkin se, ettei siellä ole ikävystyttävää. Muumilaaksossa on aina tilaa seikkailuille. Ja siellä, missä on tilaa seikkailuille, ollaan tekemisissä tuntemattoman kanssa, jonkin salaperäisen ja arvaamattoman."
(Jukka Laajarinne Muumit ja olemisen arvoitus, Atena 2009)
Tanssin tekeminen ei tietenkään voi olla pelkkää leikkiä. Mutta voiko se olla myös sitä?
Mistä lähdettiin liikkeelle? Mitä haluttiin selvittää?
Vai haluttiinko vain leikkiä?
*****
Mitä tältä työltä ylipäätään odottaa?
Laajarinne jatkaa:
"Olemme kulkeneet ympyrää. Olemme kiertäneet yksiä ja samoja kysymyksiä, ympäri ja ympäri, uudelleen ja uudelleen. Vastaukset haihtuvat edestämme, koskaan emme pääse perille. Kierkegaard sanoisi jopa, että perille pääseminen olisi varma merkki siitä, ettei ole päässyt perille.
Me olemme hemuleita, jotka aloittavat aina kokoelman, kun edellinen on tullut valmiiksi ja muuttunut arvottomaksi. Olemme teatterirottia, jotka turhaan yrittävät lakaista roskia kallellaan olevaa teatterin lattiaa ylämäkeen.
Olemme kuin valoa ja lämpöä kaipaava Mörkö, jonka kosketuksesta kaikki lämmin sammuu."
Mitä nyt sitten tapahtuu? Miten meille käy nyt, kun olemme melkein perillä. Tähänkö se nyt jää?
Seikkailu päättyy? N - Y - T - Nyt?
Noh. Jossain mielessä tietenkin kyllä.
Tanssi valmistuu, mutta arvottomaksi se ei muutu.
Se ehkä muuttuu esittäjilleen rutiiniksi, työksikin sitä voisi kutsua.
Mutta mitä esitys ja esittäjät nyt tarvitsevat, on yleisö. Katsojat.
Tämän tietää joka teatterirotta. Että tämä tunne siitä, että "vastaukset haihtuvat edestämme, koskaan emme pääse perille", että tämä tunne katoaa heti, kun vastuun seikkailla siirtää eteenpäin.
Siis muutama päivä aikaa vielä puuhailla.
Huomenna tulee.
Yleisö.
Samuli Roininen, tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti