"The multimedia dance play adapts Tove Jansson’s The Tales from the Moominvalley. The Finnish classic is given a family friendly contemporary dance makeover and won a Shanghai EXPO 2010 Culture Award." thatsmags.com

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Mediaseurantaa Osa 2: Pulleita. Mekö?






















Photos: Samuli Roininen


Terve taas.

Ensi-ilta on siis komeasti ohi.

Hyvin levätyn viikonlopun jälkeen jatketaan taas Tanssivan Muumilaakson esityksiä.

Ja seurataan millaista palautetta ollaan saatu.

Arvioidaan, ihmetellään, ilahdutaan.

Tätä kaikkea.

*****

Aamulehden viime viikkoisessa jutussa oltiin otsikoitu Tanssivan Muumilaakson esiintyjät pulleiksi.

"Pullea muumi on luotu tanssiin"

Noh. Kaipa me olemmekin. Mutta korostaisin myös, että virtaviivaisia, sulavalinjaisia, ja katseen vangitsevia.

Karismaattisiakin.

Olemme me.

Tulkaa katsomaan jos ette usko.

Aamulehden Kaisa Järvelä jatkaa ja otsikoi:

Kaikki liike on arvokasta

"Janssonin kuvissa muumihahmot tanssivat erilaisia paritansseja valssista swingiin ja mamboon, mutta vielä kiinnostavampana Happonen ja Roininen pitävät Janssonin tapaa esittää tanssillisina myös tilanteita, joissa ei suoranaisesti ole kysymys tanssista.

Seikkailujen ja arkisten tapahtumien tanssillistaminen on lähtökohtana myös MD:n Tanssivassa Muumilaaksossa."


Kyllä. Seikkailut. Niitähän on Muumilaakso pullollaan.

Mutta Tanssivassa Muumilaaksossa myös aivan arkisten tapahtumien tanssillistaminen on tärkeää.

Mitä tekee muumiperhe, kun Näkymätön lapsi tulee perheeseen. - Ei mitään ihmeellistä. Ninnin annetaan kerrankin olla ihan rauhassa, muuttua omaan tahtiinsa omaksi itsekseen. Kokea aidosti, mitä on elää yhdessä toisten aitojen, ja rehellisten ihmisten kanssa. Ninni saa elää yhdessä muumien kanssa ilman, että pitää pelätä pahansuopaa, ilkeän ironista täti-ihmistä.

Ja tässä on se Muumimamman suurin oivallus ja ihmeellisin taikatemppu:

Antaa ihmisen parantua omaan tahtiinsa.

Myöskään ilkeän ironista täti-ihmistä ei kannata lyödä kumoon.

Me tajuamme hänen koomisuutensa.

Me näemme hänen traagisuutensa.


Sitten ihan lopuksi löytyi vielä yksi tärkeä huomio:

"Hän toivoo teoksen muistuttavan, että kaikkien ei tarvitse liikkua samalla tavalla - tanssi on jokaisen oikeus.

Muumipeikon raskas ja kömpelö dynamiikkaa on yhtä arvokasta kuin Myyn nopea ja sulava liikkuminen."



Terveisin,

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

3 kommenttia:

Viides rooli kirjoitti...

Hei Tanssivan Muumilaakson työryhmä ja iso kiitos tästä blogista. Sen anti on ollut kaltaiselleni kulttuurihörhölle huima. Mainioita oivalluksia, pohdintoja, tunnelmakuvia ja tekemisen makua.

Erityisen iso kiitos koreografi Samuli Roiniselle viime torstain merkinnästä -- siitä, miten kiitit julkisesti produktioon osallistuneita. Se oli todella hieno teko.

Esitän myös toivomuksen: voisitko, Samuli, kertoa tässä blogissa, miltä tuntuu, kun suuri työ saavuttaa viimein päätepisteen - ensi-illan? Tanssijoillahan työ jatkuu; nyt uudenlaisena, kun vastassa on yleisö ilta toisensa jälkeen. Mutta sinun on pitänyt luopua ja päästää produktio käsistäsi. Tuntuuko tyhjältä? Vai siintääkö mielessä jo uusi työ? Pelastaako se mustaan syöksymiseltä?

Olen vinkannut blogistanne myös Twitterissä. Toivottavasti se tuo sivustollenne edes muutaman uuden lukijan. :)

Ystävällisin terveisin
Viides rooli alias Eija Mäkinen

Nuuskamuikkunen kirjoitti...

Kiitos Eija,

Kyllä. Olo on nyt ensi-illan jälkeen aikalailla yhdistelmä tunnelmia laidasta laitaan.

Näin tanssija-koreografina ei jää tyhjän päälle prosessin loputtua. Päin vastoin! Esitykset jatkuvat heti huomenna. Tänään esimerkiksi olemme harjoitelleet Vilijonkan ja Papan roolia tuplaavan Anniinan kanssa. Ja sitten on tietenkin vielä tulossa Tanssivirtaa Tampereella nykytanssifestivaali. Tekee hyvää vaihtaa hetkeksi perspektiiviä.

Tuntemuksia on siis kaikenlaisia. Toisaalla on ilo onnistumisesta, ja pitkän työprosessin valmistumisesta. On hauskaa vihdoinkin saada esiintyä yleisölle, kuulla lasten simultaanikommentit, aikuisten hieman mietitymmät. Saattaa olla väsynyt, mutta kun aamuesityksessä kuulee lasten naurut ja ihmettelyt, niin väsymys ei tunnukaan enää niin merkittävältä. Vaan jokin muu.

Tietenkin ensi-illan jälkeen sitä on myöskin kovin arka palautteen suhteen. Varuillaanko sitten?
Perustelemattomat sivallukset saattavat satuttaa. Niistäkin tosin aina yrittää löytää jotain rakentavaa.

Löysin Tovelta loistavia kommentteja siitä miten ihminen pystyisi elämään rehellisesti ja arvokkaasti, silloinkin kun kaikki eivät ole ihan samaa mieltä kanssasi. Enpä tiedä. Vaikka hyvä palaute tuntuu aina hyvältä, tärkeintä ehkä kuitenkin on tässä oma tunne siitä, että on tehnyt työnsä parhaalla mahdollisella tavalla.

Hauskaa, että pidät blogi-ideasta. Ajatuksemme on, että blogi seuraisi Tanssivan Muumilaakson matkaa vielä ensi-illasta eteenpäinkin.

Seuraava jännittävä vaihe tällaiselle projektille ovat aina nuo kiertuesitykset. Meidän ensimmäinen on Tikkurilassa huhtikuun lopulla.

Sitten tietenkin tulee EXPO 2010 maailmannäyttely, johon valmistautumisesta on siitäkin hauskaa kirjoittaa blogia.

Jännittäviä vaiheita siis vielä luvassa.

Hyvää kevään jatkoa.

Samuli Roininen, Tanssiteatteri MD

Viides rooli kirjoitti...

Kiitos nopeasta vastauksesta, Samuli. Pitää varmasti paikkansa, mitä sanot perspektiivin vaihtamisesta: se auttaa jaksamaan ja näkemään oman työn tulokset uudessa valossa. Ja uskon myös, kun sanot saavasi voimaa lasten naurusta ja ihmettelyistä.

Hienoa, että aiot(te) päivittää blogia tulevaisuudessakin. Aion ehdottomasti sukellella tälle sivustolle jatkossakin.

Nyt toivotan sinulle ja koko muulle työryhmälle energiaa, iloa ja lempeitä tuulia kiertueellenne. Hurmatkaa meidät! :)

Iloisin terveisin Eija