Letters Part 1: Dear Leona

Kuva: Ari Ijäs, ©Moomin Characters™

Hallo everybody!

About the importance of corresponding.

Thus, this is about the e-mail I send to Leona Wisoker, an author of a recently published novel, "Secrets of the Sands".

(http://leonawisoker.wordpress.com/about/)

I read Leonas book review on Toves "Tales from Moominvalley", the new English translation of it (Tove Jansson, Tales from Moominvalley, Sunburst, 1995), and were so charmed by her lanquage and its astounding warmth that I wanted to share some of these thoughts came up in these recent months while making the Dancing Moominvalley.

This is more or less what I wrote.


Dear Leona Wisoker,

Warm greetings from Finland.

My name is Samuli Roininen, and I write this e-mail from far away north, after reading some your outstandingly perceptive, yet touching, and humorous book reviews on Tove Janssons books. I was very taken by your way of saying how much these books have personally ment to you.

I work as a choreographer here in Finland with the company called Dance Theatre MD. We have just recently premiered a contemporary dance adaptation based on Toves Tales from Moominvalley. And we are thrilled about it.

As a writer You might be at first shocked by the very idea of turning Toves extraordinary beautiful tales into the contemporary dance theatre.
But I resure You we have managed, I trust, to bring up something very profound and relevant at Toves work. The very fysicality of these characters. The way they move. The dances they dance. The individual body languages. This all has been an enormous adventure and a great pleasure for the whole Dancing Moominvalley team. Eventually we found out that Moomins are quite excellent and versatile dancers.

The project, being rather colossal, for such a small company, took us some two to three years, and is also a part of the project "Dancing Moominvalley, Shanghai Expo Moomin Cluster" featured in the Finnish cultural program at EXPO 2010.

We also visited the U.S.A with the serie of conserts called "Musical Landscapes from Moominvalley". You might quess what happened when Snufkin played his harmonica and his best friend Moomintroll played the double bass in Washington DC. That was a great fun.

You wrote a review on Tales from Moominvalley for the Greenman for years ago. I quote:

"I am profoundly grateful to my cousin for (reluctantly) allowing me to kidnap the book years ago. I believe there was a promise made, somewhere along the line, that I would return it. Liz, if you're reading this review, and you really want your book back.... well..."

..I'll buy you another copy. I've grown rather attached to this one."

(Leona Wisoker, Green Man Review)


I loved that. Books are bound to get very valuable to us, aren't they.

And already earlier in another review you had writen:

"The artwork shows Fillyjonk, a beloved character to anyone who has read Tales from Moominvalley, running along the dock towards the Moomin's boathouse, looking back fearfully over her shoulder, while Snufkin (instantly recognizable by hat and perpetual pipe) sits in the foreground, talking to a young boy we've never met before.

The grass Snufkin and his friend sit on is sketched in with browns and greens, allowing the bluish, textured watercolor paper to set the edge lines. A single large orange-gold leaf is falling just past Fillyjonk's frightened nose.

It's a very simple but evocative cover; you get the feeling immediately that it's late fall, that there's something to be afraid of if you're easily scared (like Fillyjonk) but that everything is just fine if you're a calm type of person to begin with (like Snufkin)."



"Perhaps one day I shall learn to read Finnish after all. . . "


What I wanted to ask You here, plumbly and shortly, is, whether I was allowed to quote your reviews with a view lines in our blog following the journey of Dancing Moominvalley.

I would appreciate it alot.

The Moomins spin into the world of modern dance. They have spinned themselves into the hearts of several genaration of people, and they keep doing that.

I would be delighted hearing your comments on this. And furthermore, are you still having your precious moomin books with you?

Are you still interested in learning Finnish? That could be arranged.

And congratulation for the recent book launch. I would love to read it.



Sincerely Yours,

Samuli Roininen
Dancer-Choreographer, Dance Theatre MD, Finland

Mediaseurantaa Osa 7: KRIITTISESTI

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd


KRITIIKISTÄ:

Tanssikritiikki ihastuttaa, joskus vihastuttaa.

Toisinaan arvosteluja saa lukea suurta myötähäpeää tuntien.

Toisinaan herää kysymys, kirjoittaako kriitikko teoksesta, vai omasta henkilöstään.

Kritiikki avaa kirjoittajalleen myös mahdollisuuden laskelmoivaan vallankäyttöön.

Hälytyskellojen toivoisi alkavan soida kulttuuritoimituksessa, jonka palkkaama tanssikriitikko ei näe työtään mahdollisuutena, vaan rasitteena. - Ja puhuu siitä avoimesti.

Pahinta on, kun kriitikon kaikesta toiminnasta välittyy syvä välinpitämättömyys tanssin alaa kohtaan.

Voidaan kysyä: Miksi enää kirjoittaa?


Onnistuessaan arvostelu voi olla myös arvokasta.

Kritiikki pystyy avaamaan teosta, ja osallistumaan keskusteluun, jota käyvät paitsi lukijat ja kriitikko, myös tanssin ammattilaiset: tanssijat, koreografit, pedagogit ja tutkijat.

Parhaimmillaan kritiikki näyttäytyy arvokkaana ja rehellisenä. Se haluaa osallistua.



Entä silloin, kun kritiikki korruptoituu?


"Se johtaa pahimmillaan paitsi taiteilijoiden myös taiteen vastaanottajien halveksimiseen."

Näin kirjoittaa Markku Ihonen.

*****

Markku Ihonen työskentelee Opetuksen kehittämispäällikkönä Tampereen yliopistossa ja on kirjoittanut paitsi kirjallisuustutkimuksia ja -kritiikkejä, myös kritiikeistä ja suomalaisen taidekritiikin tilasta. Erinomainen, aihetta avaava artikkeli on mm. Aamulehden Alakerrassa 28.5.2000 julkaistu

"Taidekritiikki täynnä sisäisiä ristiriitoja"

Hän kirjoittaa:

"Hyvältä kritiikiltä vaaditaan paljon. Sen tulee olla analyyttistä eli teosta eri näkökulmista erittelevää ja samalla synteettistä eli koko teosta tarkastelevaa ja sen merkityksiä pohtivaa. Toisaalta hyvä kritiikki on intiimisti ymmärtävää, tavallaan taideteokseen mukaan heittäytyvää, ja samalla selkeästi teokseen etäisyyttä ottavaa."

http://www.uta.fi/~tlmaih/Jutut2/kritpara.htm

"Toisaalta hyvä kritiikki on intiimisti ymmärtävää(...)"

Niinpä. Taito lähestyä toista ihmistä on lienee yksi perustavia inhimillisiä taitoja. Toinen on pyrkimys ymmärtämiseen, intiimin hetken jakamiseen.


Lisää taidekritiikistä Ihonen kirjoittaa tekstissään:

"Mitä on hyvä kritiikki?"

Teksti on ilmestynyt teoksessa Teatterikäräjät. (Kangasala 26.–28.5.2000. Toimittanut Anna-Liisa Tapio. Tampere: Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos 2000. (S. 11–17) )


Kuunnelkaa:

"Lehti muuttuu, muuttuuko kritiikki?"

"Suomalainen sanomalehdistö joutui 1980-luvulla ennen näkemättömään muutokseen, johon vaikuttivat muun muassa uuden mediateknologian uhkat ja mahdollisuudet, suomalaisen yhteiskunnan lisääntyvä avautuminen, moniarvoistuminen ja kansainvälistyminen sekä eräät joukkotiedotusta koskevien käsitysten muutokset. Kilpailun kiristyessä taloudellinen ajattelu suoraviivaistui. Lehdistö samoin kuin koko media alkoi keskittyä voimakkaasti, ja lukuisia sanomalehtiä kuoli etenkin 1990-luvun alun laman aikana.

Nähdäkseni suomalainen kriitikkokunta ei kovin hyvin tiedostanut sanomalehden muuttumista. Tämä koskee etenkin avustajia, mutta jossakin määrin myös eräitä kulttuuritoimittajia. Kriitikot väittävät yhä toistuvasti, ettei heillä ole niin paljon valtaa kuin kuvitellaan. Se ei puhumalla vähene. Toisaalta taiteentutkijat ovat nykyään eristäytyneet omaan tieteen maailmaansa, eikä moni enää kerta kaikkiaan osaa kirjoittaa sanomalehden edellyttämällä tavalla. "

Teksti löytyy myös osoitteessa: http://www.uta.fi/~tlmaih/Jutut2/krithyva.htm


*****

Totta tietenkin. Taiteesta kirjoittaminen kohtaa omat haasteensa sanomalehtien henkiinjäämiskamppailuissa. Vastuu kirjoittamisen sisällöstä, sen laadusta ja etiikasta on kuitenkin ensisijaisesti kirjoittajalla itsellään.

Lopuksi Ihonen kokoaa hyvän sanomalehtikriitikon ominaisuuksia ja toimintatapoja. (Painotukset tässä ovat omiani.)

Hän kirjoittaa:

"Luettelo on tämänhetkinen henkilökohtainen näkemykseni ja perustuu lähinnä neljään lähteeseen: havaintoihini lehtikritiikeistä, kritiikkiä koskevaan kirjoitteluun ja tutkimukseen, kritiikkien opettamiseen Tampereen yliopistossa ja omaan toimintaani kirjallisuuskriitikkona. Esitetyt asiat eivät ole tärkeysjärjestyksessä, ja monet niistä kytkeytyvät toisiinsa.


Hyvä kriitikko

* toimii rationaalisesti ja harkitusti (ei piiloudu taiteilijuuden lumoverhon taakse);
* on analyyttinen eli erittelee teosta eri näkökulmista ja samalla synteettinen eli tarkastelee koko teosta ja pohtii sen merkityksiä;
* on intiimisti ymmärtävä, tavallaan taideteokseen mukaan heittäytyvää, ja samalla selkeästi teokseen etäisyyttä ottava;
* on kriittinen ja perustelee arviointinsa;
* uskaltaa erottaa korkean matalasta, arvokkaan mitättömästä eli huoltaa taiteen ja ei-taiteen rajaa;
* on subjektiivinen: kritiikissä on kyse yhden harjaantuneen taiteentarkastelijan käsityksestä kulloisestakin kohteesta;
* on toisaalta kuitenkin objektiivinen: painopiste on kohteessa eikä arvioijassa;
* keskittyy teokseen eikä tekijään (sitä varten on omat juttutyyppinsä);
* muistaa rakenteen tasapainon: kritiikissä tarvitaan yhä kuvailua, tulkintaa, erittelyä, arvottamista;
* löytää kunkin kohteen omat kvaliteetit, näkee innovaatiot ja ainutkertaisuuden;
* näkee ja arvioi, miten kohde täyttää omat tavoitteensa;
* osaa asettaa kohteen mielekkäisiin yhteyksiin (vertailukohteiden valinta);
* osoittaa vertailuilla kohteen arvon ja tuottaa siihen lisämerkityksiä;
* pystyy haistamaan uutta ja uskaltaa ottaa riskejä;
* on nöyrä (mutta ei nöyristele) ja tietoinen vallankäyttäjän asemastaan;
* ymmärtää esikoisteoksen erityisluonteen;
* osaa kirjoittaa selkeää, virheetöntä, nasevaa, loogisesti johdonmukaista kieltä;
* on huolellinen, ei suostu liikaan kiireeseen;
* on itsenäinen mutta ei pakottaudu uimaan vastavirtaan;
* tiedostaa kaksoislojaliteetin ongelman (uhkana lojaalisuus esimerkiksi taiteilijakollegaa kohtaan);
* palvelee ensi sijassa taiteen harrastajaa, joka ei vielä tunne kohdetta;
* ei pitäydy arvostuksiin, jotka perustuvat vain olemassa olevaan taiteeseen, vaan heittäytyy yhä uudelleen avoimeen dialogiin muuttuvan taiteen kanssa;
* ei ole penseä: jos koko laji tai tyyppi ei miellytä, sitä ei pidä arvostella;
* ei käytä arvostelun kohdetta omiin tarkoituksiinsa;
* ei tapa tykillä kärpäsiä.

*****


Niinpä. Kritiikki ei ole helppoa.

Arvostelu voi kuitenkin onnistuessaan olla arvokasta.

Tanssista saa, ja pitääkin keskustella ja kirjoittaa.

Silläkin uhalla, ettei koskaan pysty tavoittamaan sitä ainutkertaisuutta ja kehollisuutta, minkä me koemme, kun katsomme tanssivaa ihmistä.

HYVÄÄ TANSSIVIRTAA FESTIVAALI-VIIKON LOPPUA! UPEITA, AINUTLAATUISIA, KOSKETTAVIA, HÄMMENTÄVIÄKIN TEOKSIA HÄLLÄSSÄ JA KAUPUNGILLA.

NÄHDÄÄN!



Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Lue lisää Markku Ihoselta:

"Niin sanottu edistys -
Moralismia lasten- ja nuortenkirjallisuudessa ja sen tutkimuksessa"
Julkaistu Onnimanni-lehdessä 1/2002 (s. 24–26, 33–35).

http://www.uta.fi/~tlmaih/Jutut2/nkirmora.htm

Mediaseurantaa Osa 6: Antaumus

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd


"MUUMIT JORAAVAT ANTAUMUKSELLA"

Noin otsikoi HS:ssa Anni Valtonen Tanssivan Muumilaakson arvion (HS, 10.4.2010)

Antaumuksella(...) tehdä ja tanssia antaumuksella.

Tsekkaan sanakirja.net:stä mitä kaikkea tuo antaumus suomenkielessä voikaan merkitä.

Antaumus voi näyttäytyä innokkuutena, tai

kiihkona.

Antaumuksella tekeminen voi näkyä entusiasmina, intona, innostuksena.

Sen seurausta voi olla raivo, hehku, vimma, paatos, palo.


Se voi aiheuttaa suoranaisen kuumeen, poltteen.

Se antaa olettaa, että työtä tehdään intohimosta.

Kaikkea tätä voi olla antaumuksella tekeminen(...)

Valtonen jatkaa:

"Tamperelaisen tanssiteatteri MD:n Tanssiva Muumilaakso alkaa vihreästä kevätmetsästä Nuuskamuikkusen ( Mikko Heino) lempeällä opastuksella.

Haaveileva hahmo saa pian seurakseen Ti-ti-uun ( Sara Kovamäki), hivenen kulmikkaasti liikkuvan eläväisen ötökän.

Näyttämölle marssitetaan toinen toistaan onnistuneempia hahmoja Vilijonkasta ( Anu Castrén), Kampsusta ja Tuutikista ( Samuli Roininen) Pikku Myyhyn ( Suvi Eloranta). Hahmot ovat taidolla työstettyjä luonnetta ja liikkeen laatua myöten.

Omaa luokkaansa hahmona on Elorannan Pikku Myy. Rooli on kuin tehty pienelle, pippuriselle ja ilmeikkäälle tanssijalle. Muumihahmot taas ovat pyöreydessään hersyvän vyöryviä ja pehmeästi svengaavia, aivan itsensä oloisia."

Ja lopuksi Valtonen summaa vielä näin:

"Näyttämökuvan ja äänimaailman yhdistelmä synnyttää voimakkaan elämyksen, jossa katsojat pääsevät muumien kanssa niin ukkosmyrskyyn kuin kesäiselle rannalle."

*****

Pippurinen

" kiivas,

tuima, kuohahtava, kiihkeä, kiivas, kärttyinen, äreä, tulinen, raivoisa, koleerinen, tuittupäinen, ärhäkkä, äksy, temperamenttinen, intomielinen, kiihkomielinen, kuumaverinen, äkkipikainen, raju, kärttyisä, pippurinen, äkäinen, kiukkuinen, myrskyisä, palava"

(sanakirja.net)




Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Kielellisiä Osa 1: Shakespeare

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd


Moi vaan.

Tässä taanoin kirjoitin, kuinka eräs löytämäni top kymppi palaute aiheutti paitsi riemua, myös "a bit of a stir."

Mitä kaikkea tämä stir pitääkään sisällään? Sehän on paitsi fyysinen, liikkeellinen myös tunnetilallinen verbi, to stir.

Että mikä kaikki meissä sitten loppuen lopuksi voikaan liikahtaa, ja miten monella eri tavalla(...)

Tsekatkaa tätä sanakirja.netin tulkintaa sanasta stir:

herättää

verbi yleiskieli

aikaansaada, aiheuttaa, generoida, herättää, kehittää, muodostaa, nostattaa, saada aikaan, synnyttää, tuottaa,
hievahtaa

verbi yleiskieli

hievahtaa, liikahtaa, sävähtää, vavahtaa, värähtää,
hievauttaa

verbi yleiskieli

hulina

substantiivi yleiskieli

hulina, elämä, hälinä, häly, möly, mekastus, melske, melu, metakka, meteli, pauhu, rähinä, remu,
häly

verbi yleiskieli

häiritä, haitata, hankaloittaa, hämmentää, mutkistaa, sotkea, vaikeuttaa,
kiihottaa

verbi yleiskieli

innostaa, innoittaa, inspiroida, kannustaa, kehottaa, kiihottaa, rohkaista, siivittää, suostuttaa, yllyttää,
kohahdus

substantiivi yleiskieli
kohahtaa

substantiivi yleiskieli
liikahdus

yleiskieli
liikahtaa

hievahtaa, liikahtaa, sävähtää, vavahtaa, värähtää,
liikauttaa

yleiskieli
liike

substantiivi yleiskieli

puuha, aherrus, askare, homma, hyörinä, liike, liikehdintä, puuhailu, toiminta, touhu, työnteko, työskentely, uurastus, vaivannäkö,
liikehdintä

verbi yleiskieli

kiertää, harhailla, kuljeksia, kulkea, liikkua, samota, taivaltaa,
liikutella

verbi yleiskieli

liikuttaa, kiikuttaa, kuljettaa, muuttaa, siirtää,
myllertää

yleiskieli

penkoa, kaivaa, kaivella, myllertää, myllätä, mäyriä, tonkia,
möyhentää

verbi yleiskieli

pehmentää, kouhia, kuohkeuttaa, muhentaa, möyhentää, möyhiä, pehmittää, pöyhiä, äestää,
nousta

verbi yleiskieli

kiivetä, kavuta, kivuta, nousta,
olla jalkeilla

verbi yleiskieli

liikkua, hievahtaa, liikahtaa, olla liikkeessä, siirtyä,
panna liikkeelle

yleiskieli
saattaa kuohuksiin

verbi yleiskieli

hämäännyttää, häkellyttää, hämätä, hämmentää, sekaannuttaa, sekoittaa sotkea,
sotkea

verbi yleiskieli

hievahtaa

hievahtaa, liikahtaa, sävähtää, vavahtaa, värähtää,
säväyttää

yleiskieli
vavahduttaa

yleiskieli
vavahtaa

yleiskieli

suostutella, houkutella, houkuttaa, kannustaa, kehottaa, maanitella, puhua ympäri, rohkaista, suostuttaa, taivutella, taivuttaa, viekoitella, vietellä, vikitellä, vokotella, ylipuhua, yllyttää,

(http://sanakirja.net/index.htm)

*****


"I came. I saw. I clicked." Tämä kolahti.

"Stir" vei minut myöskin Romeo and Juliet navigaattoriin, tsekatkaa tämä.

Gregory puhuu (Act 1 Scene 1.):


"To move is to stir; and to be valiant is to stand:
therefore, if thou art moved, thou runn'st away. "


(http://www.twelfth-night.info/clicknotes/romeo/T11.html)


Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Mediaseurantaa Osa 5: Kevätpesu

Valokuva: Anne Virta



Moi taas.

Hauskaa palautetta tullut taas.

Kiitos kaikista piirustuksista ja kommenteista.

Viimeksi viime viikolla oltiin myöskin HS:n matkailusivuilla Pyrähdys-palstalla.

Juttu oli otsikoitu:

"MUUMIT PESUUN JA TANSSIMAAN"

"Aurinko sulattelee viimeisiäkin lumia maasta ja herättelee pian säteillään muumeja talviuniltaan.

Tampereella muumien herättely aloitetaan huomenna lauantaina kylmällä kylvyllä. Pääkirjasto Metson edessä nököttävä pronssinen Muumipeikko-patsas pestään kevätkuntoon kello 12 alkaen. Patsas kylvetetään patsaskonservaattorien ohjeiden mukaan."

(HS, 16.4.2010)

Hieno juttu. Meiltä jäi nimittäin pukusuunnittelijalta kysymättä, että mitenkä Tanssivan Muumilaakson muumeja kuuluu kylvettää(...) Kuultiin sitten onneksi mm. happikylvystä, jossa esim. TTT:n muumitkin ovat vierailleet.

Alettiin miettiä, josko sellainen happikaappihoito tekisi terää myös toisinaan vähässä hapessa oleville tanssijoille. - Noh. Kylpy joka tapauksessa.

HS:n juttu jatkaa:

"Ja kun kuu vaihtuu, Tampereella pääsee näkemään myös tanssivan muumin. Tanssiteatteri MD.ssä jatkuvat toukokuussa Tanssiva Muumilaakso -esityksen näytökset."


Kyllä. Tervetuloa katsomaan.

Ja sitten on enää muutama viikko kesään!!


Samuli

Luentaa Osa 1: Vihreä mies arvioi

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd


Hallo. This time I try writing both in English and Finnish.

We might get some Finglish(...)or not.

Moi vaan.

Tässä eräänä päivänä googlettaessani tulin Green Man Review nimisille sivuille, joista löytyi hauska kirja-arvio, tai noh, mielestäni erittäin tarkkanäköinen, henkilökohtainen, ja koskettava artikkeli Toven kirjallisuudesta.

Kuunnelkaa tätä:

"For some years, I thought I had managed to net all of the Moominvalley books that had been translated into English. I was actually pleased when I discovered that I was missing one, and that Moominvalley in November was available in English."

(Leona Wisoker, http://www.greenmanreview.com/)

(http://www.greenmanreview.com/book/book_jansson_moominvalleyinnovember.html)


Kirjoittaja Leona Wisoker esitellään näin vastustamattoman valloittavasti:

"Leona Wisoker started out as a writer when she was eight, with a story about all the vacuum cleaners in the world breaking down at the same time. Her parents made the deadly mistake of praising it, and friends and family alike have had to wade through piles of her work ever since.

She has returned to writing for Green Man Review after an absence of four years, in which she trained as a massage therapist and energy healer. On discovering that the satisfaction of healing others, high as it was, still took second place to the written word for her, she bowed humbly to the various Muses hitting her over the head and returned to her desk.

Leona currently lives in Williamsburg, Virginia, with an extraordinarily patient husband and two large dogs, all of whom do their best to drag her into physical activity once in a while. They usually fail."

Ja mikä tärkeintä:

"She almost never vacuums."

Leona jatkaa, ja kirjoittaa älyllisen kauniisti kokemastaan:

"The artwork shows Fillyjonk, a beloved character to anyone who has read Tales from Moominvalley, running along the dock towards the Moomin's boathouse, looking back fearfully over her shoulder, while Snufkin (instantly recognizable by hat and perpetual pipe) sits in the foreground, talking to a young boy we've never met before.

The grass Snufkin and his friend sit on is sketched in with browns and greens, allowing the bluish, textured watercolor paper to set the edge lines. A single large orange-gold leaf is falling just past Fillyjonk's frightened nose.

It's a very simple but evocative cover; you get the feeling immediately that it's late fall, that there's something to be afraid of if you're easily scared (like Fillyjonk) but that everything is just fine if you're a calm type of person to begin with (like Snufkin)."


Lopuksi toive:

"Perhaps one day I shall learn to read Finnish after all. . . "

No, hei! Tämähän järjestyy. This could be arranged.


Olen päättänyt kirjoittaa Leonalle ja kysyä viimeisiä kuulumisia, kertoa Tanssivasta Muumilaaksosta jne.

Leona. I have decided to write you an e-mail for asking how you are doing. For telling you about Dancing Moominvalley.

I hope you answer.



Kuullaan lisää.


Samuli Roininen, Dancer-choreographer, Dance Theatre MD, Finland

Love, Fame and Fortune Part 1: A Lost Treasure

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd



Hi there.

Once again, thinking out loud.
Love, fame and fortune. We are eagerly looking for them. And still we are bound to lose them so easily. Also in the Moominvalley.
Sometimes the fortune may be a hidden treasure. - Along ago lost treasure, that we were lucky to find. Sometimes the treasure may be a single solitary chance to meet another person. The fortune may also be a place where one is sure to quickly fall in love with its characters.

*****

Personally I found a treasure, and a huge inspiration for the Dancing Moominvalley when I was first introduced to Toves comics and graphic novels.

The books were exceptional, that I knew, but Tove was also an outstanding artist.

I wrote down some of the early reviews on Toves comics.

Listen to this:
"There's optimism, sure, but always with complexity... (Jansson's) work soars with lightness and speed, and her drawings only echo her writing: delicate but precise, observant yet suggestive. She always knew what to leave unsaid, what to leave to the reader's imagination... Jansson was exceptional, an exuberant explorer of emotional independence and interdependence, a liberating force."

(Los Angeles Times Book Review)

"There's optimism, sure, but always with complexity..."

I keep reading this line again and again. It is so true. So important, sort of a key to the understanding of Toves work. This optimism, and understanding how very thin the layer between happiness and unfortune may be.

*****
There is this black-and-white image of Moomin with his speedos on, walking on the thin ice. When the ice finally brakes, we see on his face, rather than the suprise, just growing happiness and excitement.
Then we read Moomins line: "Delicious! I feel like a bull in a china shop."
(Jansson Tove Moomin - The Complete Tove Jansson Comic Strip, Drawn & Quarterly, Originally published in the Evening news,London, 1953 - 1960)
Sometimes we do. But it makes whole of a difference whether you appriciate it or not. Moomin has that skill.

And the rest of us(...) we try to learn.

A good week of several Dancing Moominvalley performances.

We continue at the Hällä-Stage in May.

See you then again.

Samuli Roininen, Dancer-choreographer, Dance Theatre MD

Mediaseurantaa Osa 3: Koulutetut apinat

Terve taas.

Aamuesityksistä.

Kiitos kaikille katsomassa olleille kaikesta palautteesta. On ollut hauskaa että viihdyitte.

Me haluaisimme myös jossain vaiheessa kerätä kommenttejanne ja piirroksianne myös tänne blogiin. Joten saa reagoida!

Ne ovat nimittäin useinmiten juuri nämä tanssiteatterin aamuesitysten yleisöt, jotka antavat tekijöilleen suorempaa, analyyttisempaa ja eläväisempää palautetta kuin moni ammattikriitikko konsanaan.

Se on hienoa.

*****

Ala-asteen asiantuntijat olivat katsomassa jo Tanssivan Muumilaakson ennakkoesitystä.

Kysyttiin mm. jännittävistä kohdista.

Että oliko liian jännää. Vaiko ettei ollut tarpeeksi jännää. Tai sitten että esitys oli ihan sopivasti jännä.

Kysyttiin myöskin, että taipuiko muumi mielestänne tanssiin? Vastaus yllätti ja nauratti. Ja oli niin tosi.

"Noi on tommosii ammattilaisia apinoita!"

Ammattilaisia apinoita? Päätimme ottaa sen kohteliaisuutena. Onhan tätä treenattu.

Tämä ja kaikkea muuta on kuultu.

Kovasti lämmitti, kun yksi pieni tyttö yleisöstä kysyi, josko voitaisiin katsoa tämä heti pian uudestaan. Ja sitten toisen kerran vähän vanhempi poika julisti, ettei koskaan halua lähteä Hällästä.

Arvatkaa tuntuiko hyvältä?

Sitä myös yrittää tulkita yleisön elkeitä ja kehon kieltä. Kun ehtii.

Eilen aamuesityksessä olin huomaavinani yleisössä rauhatonta liikettä, ja hetken pohdittuani, huomasin että yleisöhän tanssii muumien mukana!! Tällaista en ollut nähnyt sitten TTT:n 85 musikaalin. Että siis yleisöönkin voi tarttua tanssitauti. Hauskaa ja tarpeellista.

Mediaa. Palautetta.

Toissapäivänä yksi pikkuinen juliste suureen ääneen, että ei yhtään pelota, kun Mörkö alkoi ilmestyä metsän pimeästä.

Taisi pelottaa.

Toinen sanoi suoraan, että nyt minua pelottaa.

Kolmas vieras arveli Mörkön nähtyään, että nyt on sitten oikea aika käydä vessassa. Mutta että takaisin tullaan sitten nopsasti.

Kaikenlaisia reaktioita. Niin kuin on ihmisiäkin.


Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

On the Road Part 3: How did it begin?

Hallo again.

Did you know that Dancing Moominvalley is a part of the project ”Dancing Moominvalley, Shanghai Expo Moomin Cluster” featured in the Finnish cultural program at EXPO 2010?

Dancing Moominvalley is also included in the ”Cultural Bridges 2010” cultural export plan.



But you might still be wondering how did all this actually begin?

Well. Lets have a look at Dance Theatre MD's website:

"Based on the book ”Tales from Moominvalley” by Tove Jansson, The Dancing Moominvalley is a family dance adventure that begins with Snufkin’s search for his missing spring tune. The versatile Dancing Moominvalley ensemble leads the audience into a magical place of searching, learning and life’s little and big wonders.

We meet Fillyjonk who stops being afraid of accidents and learns how to laugh at herself.

Featuring a compelling musical score by Heikki Mäenpää.
And it all ends with another big Moomin celebration.
But has Ninny turned visible, and what kind of adventures did Moomintroll get into?

So, what are you waiting for, come along!"



Sounds exciting. But how does it actually start? Dancing Moominvalley.

Well.

We do start with the Scene 1: The Spring Tune


First we hear Snufkin’s Theme.

Snufkin is working on a new melody.

Wants to be alone.

Meets an enthusiastic, anonymous little bug.

Loses the melody and gets angry with the bug.

Names the bug: Ti-ti-oo.

Feels bad after chasing the bug away.

Travels on, looking for Ti-ti-oo.

Misses Moomintroll, too.

Decides to head for Moominvalley.

Comes up with the Spring Tune.


We might also hear the soundscape (quotes by Tove Jansson):

In the forest.

”On a windless, cloudless evening in late April . . .” ”. . . the cries of migrating birds . . .” The stream’s ripple. ”. . . it danced . . . went headfirst into a little waterfall . . . was singing in the major key like a mosquito and every now and then tried to look big and intimidating.” ”Suddenly a rock came off the dam and changed the pitch of the water by an octave.”

The treetops, and the wind going through them. The sigh of leaves.

We hear a variation of the theme.

We see Moomintroll appearing in another place at the same time (looking for his friend).

*****

That is how it all got started.

We got started while looking for the Spring Tune.


But that was only a start.


Samuli Roininen, Dancer-choreographer, Dance Theatre MD

On the Road Part 2: Spinning Greetings

Photo: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd


Hi there,

About the media. YLE. What is that all about?

"The Finnish Broadcasting Company almost always referred to by its abbreviation "YLE", is Finland's national broadcasting company, founded in 1926.

YLE is a public-broadcasting organization which shares many of its characteristics with its British counterpart, the BBC, on which it was largely modelled. It is known as the "Finnish Broadcasting Corporation" in English. It employs around 3,200 people in Finland."

(Wikipedia)

Thus, YLE.fi offers news also for the English speaking audience.

Last week they released a piece of news on the Dancing Moominvalley with the headline:

"Moomins Spin into World of Modern Dance"

We liked alot the idea of spinning. Its dynamics. The energy.

Want to read more about it?

The Moomins take to the modern dance stage.



The popular Moomin characters are entering the world of contemporary dance. The characters, who were the brainchild of Finnish author and illustrator Tove Jansson, are taking to the modern dance stage for the first time on Thursday.

The Tampere dance group Mobita-Dansco will premiere the show Tanssiva Muumilaakso (Dancing Moominvalley) on Thursday. The performance will also be held in Shanghai at the World's Fair.

The beloved Moomins have been seen in animated series, theatre and musical performances and comics. They have also been branded on cards, toys and dishware. In spite of their far-reaching popularity, choreographer Samuli Roininen says he believes bringing the Moomins into the world of modern dance can teach audiences something new and substantial about the creatures.

"The Moominvalley characters are quite the dancers in Jansson's texts and illustrations. That provides us with such delectable dance parts," he says.

Roininen says he thinks the routine will appeal to adults and children alike.

The modern dance performance is based on Jansson's book "Tales from Moominvalley". The music was composed by Heikki Mäenpää.

Jansson’s 13 Moomin novels and thousands of Moomin cartoons have been translated into 40 languages.

(YLE published Wed Apr 7 07:28 PM, updated Wed 08:52 PM)




Thus, the spinning greetings from Tampere, Finland.

Welcome to the Hällä-Stage.



Samuli Roininen, Choreographer, Dance Theatre MD

Mediaseurantaa Osa 2: Pulleita. Mekö?

Photos: Samuli Roininen


Terve taas.

Ensi-ilta on siis komeasti ohi.

Hyvin levätyn viikonlopun jälkeen jatketaan taas Tanssivan Muumilaakson esityksiä.

Ja seurataan millaista palautetta ollaan saatu.

Arvioidaan, ihmetellään, ilahdutaan.

Tätä kaikkea.

*****

Aamulehden viime viikkoisessa jutussa oltiin otsikoitu Tanssivan Muumilaakson esiintyjät pulleiksi.

"Pullea muumi on luotu tanssiin"

Noh. Kaipa me olemmekin. Mutta korostaisin myös, että virtaviivaisia, sulavalinjaisia, ja katseen vangitsevia.

Karismaattisiakin.

Olemme me.

Tulkaa katsomaan jos ette usko.

Aamulehden Kaisa Järvelä jatkaa ja otsikoi:

Kaikki liike on arvokasta

"Janssonin kuvissa muumihahmot tanssivat erilaisia paritansseja valssista swingiin ja mamboon, mutta vielä kiinnostavampana Happonen ja Roininen pitävät Janssonin tapaa esittää tanssillisina myös tilanteita, joissa ei suoranaisesti ole kysymys tanssista.

Seikkailujen ja arkisten tapahtumien tanssillistaminen on lähtökohtana myös MD:n Tanssivassa Muumilaaksossa."

Kyllä. Seikkailut. Niitähän on Muumilaakso pullollaan.

Mutta Tanssivassa Muumilaaksossa myös aivan arkisten tapahtumien tanssillistaminen on tärkeää.

Mitä tekee muumiperhe, kun Näkymätön lapsi tulee perheeseen. - Ei mitään ihmeellistä. Ninnin annetaan kerrankin olla ihan rauhassa, muuttua omaan tahtiinsa omaksi itsekseen. Kokea aidosti, mitä on elää yhdessä toisten aitojen, ja rehellisten ihmisten kanssa. Ninni saa elää yhdessä muumien kanssa ilman, että pitää pelätä pahansuopaa, ilkeän ironista täti-ihmistä.

Ja tässä on se Muumimamman suurin oivallus ja ihmeellisin taikatemppu:

Antaa ihmisen parantua omaan tahtiinsa.

Myöskään ilkeän ironista täti-ihmistä ei kannata lyödä kumoon.

Me tajuamme hänen koomisuutensa.

Me näemme hänen traagisuutensa.


Sitten ihan lopuksi löytyi vielä yksi tärkeä huomio:

"Hän toivoo teoksen muistuttavan, että kaikkien ei tarvitse liikkua samalla tavalla - tanssi on jokaisen oikeus.

Muumipeikon raskas ja kömpelö dynamiikkaa on yhtä arvokasta kuin Myyn nopea ja sulava liikkuminen."

Terveisin,

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Kanssaesiintyjien heijastamana

Niin, varsinainen harjoitusperiodi on nyt päättynyt ja torstainen ensi-ilta käynnistää uuden ja mielenkiintoisen vaiheen Tanssiva Muumilaakso -teoksen parissa. Tuleva esitysperiodi tarjoaa paljon uusia haasteita vastaanotettavaksi ja työstettäväksi. Yhdessä katsojien kanssa avautuu yllätyksellinen matkanteko läpi Tanssivan Muumilaakson vaihtuvien tunnelmien. Esitys toisensa jälkeen vaihtuvan yleisön läsnäolo mahdollistaa tanssijalle ja esiintyjälle alati muuttuvan kehyksen, jonka puitteissa maalailla esitettäviin hahmoihin kerros kerrokselta uusia värisävyjä ja vivahteita.

Erityisen haasteliaan tulevista esityksistä kohdallani tekee se, miten pystyä kehittämään ja syventämään Titiuun, Muumimamman ja Näkymättömän lapsen hahmoja samanaikaisesti. Jokaiselle hahmolle soisi mahdollisuuden kasvaa juuri sen kokoiseksi ja näköiseksi kuin kullekin on ominaista. Ja tämän on tietenkin tapahduttava teoksen sisäisten lainalaisuuksien kuten rytmin ja keston sallimissa rajoissa. Luulen kuitenkin, että yhtä tärkeää kuin omien hahmojen syventäminen ja kirkastaminen on suhteeni syventäminen kanssaesiintyjiin.

Avautuminen kohti toisia esiintyjiä, halu ymmärtää heidän esittämiensä hahmojen sisäistä logiikkaa ja välittömän kohtaamisen tarve esitystilanteessa energisoivat hahmon sisäiset ja hahmojen väliset jännitteet uudelleen esitys toisensa jälkeen.

Siksi Muumimammani on paljolti myös Muumipappaa, Muumipeikkoa ja Tuutikkia.
Titiuuni Nuuskamuikkusta.
Näkymätön lapseni Muumipeikkoa, Pikku Myytä ja Muumipappaa.

Yhdessä muiden esiintyjien kanssa. Jaettuina kokemuksina. Säteilevien energioiden ympäröimänä ja heijastuksessa.

Hyvässä seurassa yhteistä todellisuutta luoden.
Jee!

Tiedotustilanteita Osa 5: KIITOKSISTA

Noh. Nyt on sitten se kauan odoteltu Tanssivan Muumilaakson ensi-ilta ohi.

Ohi. Noin vain.

On syytä ja suuri ilo kiittää kaikkia mukana olleita.

*****

Kiittäminen on joskus kuitenkin vaikeaa.

Joskus unohtuu kiittää, kun ei vaan tajua kuinka paljon on aihetta olla kiitollinen.

Toisinaan unohtuu kiittää, kun mukana on ollut niin suuri määrä taitavia tekijöitä, että se kaikki taitavuus on muuttunut valmiiksi esitykseksi, eikä eri osa-alueita enää niin selvästi näe. Yksityiskohtia, ja kiitoksen aihetta on niin runsaasti, ettei tiedä mistä aloittaa.

Joskus taas unohtuu kiittää, koska muisti on huono, ja jos yrittää palauttaa projektia ensi-illasta taaksepäin, törmää aina siihen, että kaikki aikaisempi vaikuttaa jotenkin utuiselta, niin utuiselta, että siihen on vaikea tarkentaa, jopa niin, että sitä on vaikea edes uskoa osaksi teosta.

Näin minulle usein käy.

Voi olla niinkin, että kiitokset unohdetaan, koska niiden esittäminen saattaisi olla liian tunteellista, kiittäjällä saattaisi ääni murtua, pahimmassa tapauksessa vaikuttaisi siltä, että kiittäjä ei tiedä mistä puhuu, mongertaa vain. Kiittäessään on aina vaara vaikuttaa sentimentaaliselta.

Joskus ihminen ei kiitä ihan tyhmyyttään. Itseäänkin pitäisi muistaa kiittää.

Tekosyitä kaikki tietenkin.

******

Kiitos Tanssiteatteri MD siitä, että olemme uskaltaneet tarttua aiheeseen.

Kiitos Elina ja Anniina budjeteista ja muista. Kiitos MD:n hallitus taustatuesta.

Kiitos kollegat, tanssijat!!! Kiitos taitavuudesta. Kiitos inspiraatiosta.

Kiitos Anu ja Anniina Muumipapoista ja Vilijonkistanne.

Kiitos Sara ihan kaikesta, Ti-ti-uusta, Mammasta ja Näkymättömästä lapsesta.

Kiitos Suvi Pikku Myystä.

Kiitos Mikko Nuuskamuikkusesta. Kiitos Kampsusta.

Kiitos Mari.

Kiitos minä itse tästä kaikesta touhusta ja tekemisestä.



Kiitos Harjula Production. Suurkiitos Heikki hienosta projektista. Kiitos yhteistyöstä ja musiikistasi. Kiitos Moominvalley Orchestra.

Thank You Chinami for all the support ja your friendship. We have lots of good memories.

Thank You Ringing Bells Rondo Club.

Kiitos Anne kaikesta. Taas.

Kiitos Carmela upeasta puvustuksesta, komeasta lavastuksesta. Kiitos paneutumisestasi ja käsityöstäsi.

Kiitos Sanna kaikesta. Kiitos projisoinneistasi. Kiitos Näkymättömästä lapsesta - kiitos varjoista.

Kiitos Työhuone Hengarin ihmiset. Kiitos Elina. Kiitos Kaisu muumeista. Kiitos turvakypäristä.

Kiitos Anni hatuista.

Kiitos Jenni ja Kaisa kaikesta mahdollisesta A:sta Ö:hön.

Kiitos Katri kaikesta. Kiitos, ettet sensuroinut.

Kiitos Sari hienoista valoista. Kiitos hämärästä. Kiitos pimeästä.

Kiitos Matias äänistä, äänten yksityiskohdista. Kiitos hiljaisuudesta. Erityiskiitos Pasi mixsauksista.

Kiitos vielä Matias ja Riina kaikesta rakennustyöstä. Kiitos sermeistä. Kiitos niiden takaosista.

Kiitos Muumien ystävät -yhdistys Myy Ry. Kiitos Sointu vihjeestä, ja suuresta tausta-avusta.

Kiitos kaikki Tamperereen Taidemuseon Muumilaaksossa. Kiitos Elina Bonelius.

Kiitos Sirke kaikesta. Kiitos avusta aiheen avaamisessa. Kiitos kommenteista.

Kiitos Moomin Characters. Kiitos Roleff ja Seerit. Erityiskiitos, Sophia kaikesta palautteesta, rakentavista, rohkaisevista kommenteista.

Kiitos EPSON teknisestä tuesta. Suurkiitos Panu.

Kiitos Ari kuvista. Kiitos niiden käsittelystä.

Kiitos Ville-Veikko tunnistettavasta logosta. Kiitos kaikesta editoinnista.

Kiitos Outi trailerin kuvauksista.

Kiitos Adfab Advertising Agency.


Kiitos kaikki.

Yhdessä tekemisestä kiitos.

*****


"Löytämänsä ajatukset jakaa mielellään muiden kanssa."

Kiitos Tove.





S

Kavereita Osa 1: Muumilaakso

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Ensi-ilta päivä.

Mitä mielessä?

Ystävistä.

Se on Tampereen Taidemuseon Muumilaakso, joka on ollut projektin kaveri alusta alkaen.

Muumilaakso on ollut se pakopaikka, jossa on ihan hiljaa saanut katsella Toven kuvituksia ja kolmiuloitteisia pienoismallinnoksia.

Toisinaan olen vaan tuijotellut pieniä hahmoja odotellen, että ne vastaisivat kysyvään ilmeeseen. Vastaisivat vaikka että: "Hyvin menee!"

Muumilaaksossa on päässyt myös seuraamaan ihmisten, niin lasten kuin aikuistenkin ilmeitä ja reaktioita.

Ollaanpa muutaman kerran saatu aikaa melkoinen yllätysnumero, kun ollaan Pikku Myyn johdolla hypätty esiin muumiteatterin kulissien takaa. Ta -daa!!

Muumilaakso on yhtä keskeinen ja tamperelainen paikka kuin vaikkapa Amurin Helmi tai Vaakon Nakki.

Kömpelö vertaus ehkä, mutta sopii miettiä kuinka tärkeitä tällaiset hiljaisella äänellä kaupunkikulttuuria tekevät paikat ovat.

Ei tarvita suuria riemunkirjavia plakaatteja.

Vaan pieni kuiskaus siitä, että me olemme olemassa.

Tervetuloa, jos liikut täällä päin.



Antaapa Muumilaakson itse esitellä itsensä:

"Tampereen taidemuseon Muumilaakso on kirjailija ja taiteilija Tove Janssonin alkuperäisiä muumiteoksia esittelevä museo. Sen ainutlaatuiseen kokoelmaan kuuluu noin 2000 teosta.

Museo perustuu Tove Janssonin muumikirjoihin. Niitä on käännetty jo lähes 40 kielelle. Kirjat viehättävät aikuisia ja lapsia. Tove Janssonin alkuperäiset muumikuvitukset ovat olennainen osa museon tunnelmaa, ja etenkin Tuulikki Pietilän rakentamat kolmiulotteiset kuvaelmat täydentävät mielikuvaamme muumitarinoiden tapahtumista. Kokoelman helmi on sininen viisikerroksinen muumitalo, joka on yhtä omaperäinen kuin sen asukkaat – ja rakentajat Tuulikki Pietilä, Pentti Eistola ja Tove Jansson."

Jos et ole siis Muumilaaksossa käynyt, niin vielä ehtii.

Ja Muumilaaksosta Hällään tanssahtelee ihan hetkessä.



Hyvää ensi-iltaa!


Samuli

Treenipäiväkirja Osa 8: Myrskyä päin!

Moi vaan.

Ensi-iltaan yksi (1) yö.

Meillä myrskyää.

Yksi Toven Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia kirjan vaikuttavimpia novelleja on Vilijonkan Myrsky. Siinä paitsi vapaudutaan kaikenlaisista Vilijonkan henkilöä pidättelevistä säännöistä, myös opitaan nauramaan omille tavoilleen ja hassutuksilleen.

Myrsky on jotain, minkä olemassa olon on aina aavistanut, ja sen tuloa on osannut pelätä. Mutta sen merkityksen on tajunnut vasta jouduttuaan sen keskelle. Minusta Myrsky on Tanssivan Muumilaakson taitekohta.

Myrsky on tärkeä kohtaus siinäkin mielessä, että sen esittää koko teosta ajatellen sivuhenkilöt, Vilijonkka ja Kampsu, jotka eivät kerran tanssittuaan enää palaa näyttämölle. Epädemokratista ehkä. Mutta mietitäänpä.

Olisiko se niin, että Vilijonkka ja Kampsu esittävät tämän tanssin meidän kaikkien puolesta. Olisiko niin, että Vilijonkka jäädessään vain lattialle nauramaan sekopäisenä, onkin meistä kaikkein selvänäköisin, ja nauraa meidän kaikkien paikoilleen jähmettyneiden, pelkotilojaan setvivien puolesta. On eri asia nauraa jollekulle kuin nauraa jonkun puolesta.

Vielä parempaa: Nauraa yhdessä toisen kanssa!

Kaiken lisäksi Tanssivassa Muumilaaksossa on kaksi Vilijonkkaa. No niin, kaksi, kyllä, mutta ei yht'aikaa. Anun ja Anniinan Vilijonkat, ne soivat molemmat, omilla detaljeillaan. Ne pelkäävät vähän erilailla. Vauhkoontuvat vähän erilailla. Naurun melodiakin on hieman eri.

Mikä sitten on samaa? Kysytään Sirkeltä. Löysin Eeva Kauppisen Kalevaan kirjoittaman jutun Sirken kirjasta Vilijonkka ikkunassa. (Happonen, Sirke Vilijonkka ikkunassa, WSOY 2007)

Kuunnelkaa tätä:

Vilijonkan villi tanssi


"Vilijonkat tanssivat eroon vääränlaisista velvollisuuksista juhannusniityllä ja mattoja pestessään. Niiskuneidin tanssi toimii koruesineiden tavoin feminiinisyyden attribuuttina. Mieltymys tanssiin asettuu samalle viivalle kauneudesta nauttimisen ja kauniina olon kanssa. Näin se on myös turhuutta, jota kaikki eivät ymmärrä", Happonen kiteyttää.

Myrsky muuttaa elämän

Miten elehtii ja liikkuu Vilijonkka, kun häntä katsoo tanssivana olentona? Sirke Happonen pohtii sekä liikkeen että pysähdyksen vaikutelmia.

Vilijonkan kohdalla hän ottaa avukseen modernin tanssin pioneerin Martha Grahamin ja tanssiteoreetikon Rudolf Labanin, jonka mukaan liikkumattomassakin kehossa näkyvät menneen jäljet ja tulevan odotus. Grahamilta tukija lainaa vastaparin koonto (contraction) ja ojentautuminen tai avautuminen (release).

Tiiviin tarkastelun kohteena on novelli Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin (1962).

Happosen tulkinnassa Vilijonkan myrskyä kohtaan tuntema pelko kääntyy ekstaasiksi. Myrskyä vastaan ojentautunut Vilijonkka tuntuu jopa toivovan hävitystä ja muutosta.

"Teksti painottaa ´kauniin´ esineistön hävitystä kuin vanhan Vilijonkan näkökulmasta ja kuva uudelleensyntyvän Vilijonkan yhtäkkistä elinvoimaa. Kun teksti kertoo hemulipatsaan syöksymisestä maahan ja sen rikkoutumisesta, kuvassa patsaan liikesuunta on selvästi ja hilpeästi ylös", Sirke Happonen tulkitsee.

Vilijonkan oikealla puolella oleva hemulipatsas saa alter egon aseman: sen asento kaiu´ttaa Happosen mukaan Vilijonkan asentoa, mutta näyttää omistajaansa verrattuna selvästi riemastuneelta. "Patsaan lennähtäminen ikään kuin hyppyyn ennakoi Vilijonkan voimistuvaa vapaudenhurmaa."


(http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=716285)


Vapauden hurma. Siinä se on.

Vapauden hurma yhdistää Anu ja Anniinan Vilijonkia.

Myrskyä päin!

Huomiseen.

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Treenipäiväkirja Osa 7: Liikkumisen mekanismeista

Kuvat: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd



Jäljellä yksi (1) työpäivä ennen ensi-iltaa.

Mikä meitä liikuttaa?


Esimerkki Näkymättömästä lapsesta(...) Se on ollut sitä esittävän Saran ja itseni tutkimuskohde. Niin tietenkin kaikkien Tanssivan Muumilaakson hahmojen kohdalla. Tutkimusta. Sitä kai toisen nahkoihin asettuminen on. Toisaalla empatian kautta ymmärtämistä, ja sitten toisaalla: aika kylmäkiskoistakin teknistä tutkimista.

Palaan taas Péter Nádas'n Muistelmien kirjaan.

Kuuntele tätä:

"(...)tunnistin omat kasvoni hänen kasvonpiirteistään, tunnistin oman avuttomuuteni hänen patoutuneesta, uppiniskaisesta kömpelyydestään, tosin tein kaikki havaintoni kylmästi, ulkokohtaisesti ja täysin tunteettomasti, mutta samalla minä nautin tuosta kylmäkiskoisuudesta(...)"



"(...)leikittelin ajatuksella että olen matoa tarkkaileva tiedemies, ja tiedemies haluaa oppia tuntemaan tutkimuskohteensa, sen liikkumisen mekanismit mutta myös tuon olion erikoislaatuisen sisäisen järjestelmän, tuon järjestelmän sielun, voiman joka synnyttää liikkeen, yhdistää siihen toisen liikkeen ja saa lopulta aikaan kokonaisen liikesarjan, halusin tarkkailla tuota merkillistä otusta sisältä käsin,niin että voisin samalla kertaa aistia sen ja itseni; aivan kuin tarkkailisimme vihreää, läpikuultavaa toukkaa, joka äärimmäisen pienten jalkojensa avulla pehmeästi kiipeää valkoiselle kivelle, ja kun kosketamme sitä, se vetää ruumiinsa kokoon(...)"


(Péter Nádas Muistelmien kirja Osa 1, Gummerus 2006, Suom.Hannu Launonen ja Juhani Huotari)

Tässä Nádas siis kuvailee veljen tarkkailemassa omaa siskoaan.



Kuvittelen, että Saran tanssijantyössä on jotain samaa; halu päästä hahmonsa nahkoihin. Tehdä se tarkasti, hellävaroin. Niin ettei se pääse katoamaan.

Päästä tarkkailemaan näitä hahmoja, sisältäpäin, mitä ne ovat, Ötökkä, Muumimamma, ja Näkymätön lapsi.


Mietin vain, että tarkkaileeko niitä vielä sittenkin kun hahmo on tullut tutuksi? Loppuuko tutkimus siihen, kun tutkittavasta on tullut tuttu.

Tarvitseeko sen?



Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Tiedotustilanteita Osa 4: Iltaharjoituksia

Terve vaan.

Ensi-iltaan kaksi päivää. Kaksi yötä.

Huimaa.

Iltaharjoituksista tällaista kuvaa.

Kaikki on vähän vinksallaan.

Silmä ei ehdi enää tarkentaa.

Tunnelma on hyvä. Viime hetken säätöjä.

Ensimmäisiä koeyleisön nauruja.

Taputuksia.

Pienimpiä ehkä vähän pelotti.

On ok pelätä, kun sen lopulta voittaa.


Huomenna voi koittaa.

Uudestaan.

Hyvää yötä.


s

Huomioita Osa 12: Tanssivista muumeista

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd


Miten kaunista, miten liikuttavaa se onkaan, kun Muumimamma ja Muumipappa tanssivat dueton. Kun nuo kaksi raskasta, valkeaa hahmoa uhmaavat painovoimaa, nousevat varpailleen ja tanssivat sirosti ja lempeästi. Näin tanssivat muumit, Janssonin pyöreänpyylevät hahmot jotka ovat hauskuttaneet mutta myös lohduttaneet jo montaa sukupolvea. Duetto nähtiin lehdistotilaisuudessa viikko ennen pääsiäistä. Ja silloin kostuivat tutkijankin silmät, hänen, jonka Janssonin maailmassa pitäisi olla paatuneen puoleinen hemuli.

Minulla on ollut ilo olla mukana tässä projektissa asiantuntijan ja mentorin roolissa. Tein kaksi vuotta sitten syksyllä väitöskirjan Tove Janssonin muumiteksteistä ja -kuvista, siitä nimenomaisesta aiheesta, miten kuvat ja tekstit voivat ilmaista liikettä ja tanssia - tai tarkemmin, tietenkin - illuusioita liikkeestä ja tanssista. Tove Janssonin elämässä oli tärkeää tanssi, seikka josta aiemmin ei paljon puhuttu. Mutta tanssin merkitys näkyy suoraan jo hänen töissään.

Janssonin alkuperäiskuvissa ja -teksteissä on monenlaista liikettä. Kepeän sirostelevaa,ojennettuja nilkkoja, paritansseja swingistä valssiin ja mamboon. Vähitellen, kun muumikirjat muuttuvat, kun niistä tulee tummempisävyisiä ja olemassaolon kysymyksiä pohtivia, myös liikkeen kuvaus teoksissa muuttuu. Liikkeestä tulee maanläheisempää, ekspressiivistä, paikoin primitiivistä. Joidenkin hahmojen kuten Vilijonkan liikeilmaisu lähestyy modernin tanssin liikekieltä, kuvissa ja teksteissä tuntuvat esimerkiksi koonto ja ojennus.

Kokoelmassa Näkymätön lapsi, johon MD:n tanssiteos ja Samuli Roinisen koreografia keskittyy, liikeilmaisu on hurjimmillaan. Osa selittyy Janssonin erilaisesta työtavasta tämän teoksen kohdalla, josta hän minulle kertoi. Jansson piirsi nopeasti tussilla kymmeniä piirroksia samasta aiheesta, ja valitsi sitten sopivimman painettavaksi. Tavallisesti hän luonnosteli ensin lyijykynällä.

Olen aikoinani tutustunut näihin luonnoksiin ja tuijottanut niitä tuntitolkulla, ja sittemmin keskustellut niistä MD:n työryhmän kanssa. Kun Janssonin luonnoksia katsoo peräperää (vaikkei niitä ole siihen tietenkään tarkoitettu!), suorastaan läkähtyy. Siellä veuhtoo Vilijonkka, helminauhat katkeilevat ja mekko lepattaa, trombi pyörii ja aallot pärskyvät. Siellä potkiskelee ärtynyt Muumipappa, siellä hiihtävät, sinkoilevat ja kallistelevat jouluostostensa kanssa kiireiset Kampsut. Ja sitten on hienovaraisempaa ilmaisua: Ti-ti-uun kuonon värekarvoja, kun tämä kohottaa kuononsa maistellessaan omaa nimeään, ryömiessään sen läpi. Variaatioita aiheesta salaisuuttaan varjeleva Muumipeikko, kulman kohotus ja yksi ainoa hännän nosto, kuin hermostuneessa odotuksessa.

Olin pitkään ihmetellyt, miksi tästä teoksesta ei ole tehty tanssiteosta. Teos on poikkeava Janssonin muumikirjasarjassa muutenkin, ja erityisesti liikkeen esittämisen takia. Vaan nyt se tapahtuu, nyt se tehdään! Olen sanomattoman innoissani ja jännittynyt.


Sirke Happonen, FT

Huomioita Osa 11: Kehäpäätelmiä

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Terve.

Tanssivan Muumilaakson ensi-iltaan 3 (kolme) päivää. Super.

Hyvältä tuntuu.

Kuitenkin jossain syvällä kytee pieni pelko siitä, että olemme kiertäneet kehää.

Mitä se sitten tarkoittaa?

Avaan taas kerran Jukka Laajarinteen kirjan "Muumit ja olemisen arvoitus", ja aloitan lukea Muumilaaksosta, jossa

"(...)kaikilla on aikaa puuhailla ja leikkiä, tehdä ihan mitä haluaa, ja koska talvet nukutaan, on Muumilaaksossa ainainen kesä. Lapsuuden kesä, täydellinen ihanne.

Kaikkein parasta Muumilaaksossa on tietenkin se, ettei siellä ole ikävystyttävää. Muumilaaksossa on aina tilaa seikkailuille. Ja siellä, missä on tilaa seikkailuille, ollaan tekemisissä tuntemattoman kanssa, jonkin salaperäisen ja arvaamattoman."

(Jukka Laajarinne Muumit ja olemisen arvoitus, Atena 2009)

Tanssin tekeminen ei tietenkään voi olla pelkkää leikkiä. Mutta voiko se olla myös sitä?

Mistä lähdettiin liikkeelle? Mitä haluttiin selvittää?

Vai haluttiinko vain leikkiä?

*****

Mitä tältä työltä ylipäätään odottaa?

Laajarinne jatkaa:

"Olemme kulkeneet ympyrää. Olemme kiertäneet yksiä ja samoja kysymyksiä, ympäri ja ympäri, uudelleen ja uudelleen. Vastaukset haihtuvat edestämme, koskaan emme pääse perille. Kierkegaard sanoisi jopa, että perille pääseminen olisi varma merkki siitä, ettei ole päässyt perille.

Me olemme hemuleita, jotka aloittavat aina kokoelman, kun edellinen on tullut valmiiksi ja muuttunut arvottomaksi. Olemme teatterirottia, jotka turhaan yrittävät lakaista roskia kallellaan olevaa teatterin lattiaa ylämäkeen.

Olemme kuin valoa ja lämpöä kaipaava Mörkö, jonka kosketuksesta kaikki lämmin sammuu."

Mitä nyt sitten tapahtuu? Miten meille käy nyt, kun olemme melkein perillä. Tähänkö se nyt jää?

Seikkailu päättyy? N - Y - T - Nyt?

Noh. Jossain mielessä tietenkin kyllä.

Tanssi valmistuu, mutta arvottomaksi se ei muutu.

Se ehkä muuttuu esittäjilleen rutiiniksi, työksikin sitä voisi kutsua.

Mutta mitä esitys ja esittäjät nyt tarvitsevat, on yleisö. Katsojat.

Tämän tietää joka teatterirotta. Että tämä tunne siitä, että "vastaukset haihtuvat edestämme, koskaan emme pääse perille", että tämä tunne katoaa heti, kun vastuun seikkailla siirtää eteenpäin.

Siis muutama päivä aikaa vielä puuhailla.

Huomenna tulee.

Yleisö.



Samuli Roininen, tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Huomioita Osa 10: Metsistä ja Möröistä

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Moi taas. Hyvää pääsiäistä.

Nyt olen pohtinut Peikon suhdetta Mörköön. Näin esiintyjäntyön kannalta.

Että, miten saisin ilmaistua tarpeeksi tarkasti sen kaiken, mitä Peikko käy päässään läpi, kun tapaa Mörön. Kasvot ilmaisevat tanssijalla niin paljon.

Peikkoa esittäessään kasvojen ilmaisulla ei ole merkitystä. Mietin edelleen, että:

a) Onko se ensimmäinen reaktio Peikon pakokauhun kaltainen jähmettyminen, kun jotain suurta ja pelottavaa alkaa lähestyä metsän uumenista.

b) Onko se Muumipeikkomaisen luonteva jatkoreaktio, että yrittää löytää itsestään se empatia, jolla voisi lähestyä Mörköä. Mörköä, joka vaan tuijottaa Peikon lyhtyä. Voisiko se empatia tässä näyttäytyä Peikon tanssina Mörölle. Fyysisenä yrityksenä ymmärtää niin itseään, ja pelkojaan, kuin toista ja sen pelottavuutta.

c) Olisiko tässä kaikessa koreografioitu Peikon omien tunnetilojen tarkkailu vahvempi näyttämöllinen ratkaisu, kuin miiminen pelon esittäminen.

Ja mikä sitten on niiden ero?

Tanssi voi toimia kiertotietä. Mimiikka pyrkii välittömään tunnistamiseen.

Metsistä.

Lainaan tässä Péter Nádasia, joka komeasti pysäyttää tekstissään hetken ja kuvan syvälle metsään, antaa kertojan toimia ikäänkuin tieteellisenä, ehkä kylmäkiskoisenakin tarkkailijana. Metsa näyttäytyy mystisenä, vieraana paikkana, jossa pätevät omat lakinsa. Lapselle, ja miksei vielä aikuisellekin, metsässä samoilu voi olla samalla sekä pelottava että lumoava kokemus. Sinne joutuminen symboloi monesti myös henkilön kasvua, sitä että joutuu selviytymään itsekseen. Metsä on monelle kasvun paikka.

Kuuntele tätä:

"Mutta en haluaisi rasittaa ketään itsekeskeisen lapsen tuntojen ja luonnon epäitsekkään elämän korrelaatioita koskevilla, enimmäkseen subtiileilla pohdinnoillani, sillä totuushan on, että metsä on meidän suurin opettajamme, mutta vain viisaiden! sillä tyhmiä se ei koskaan opeta(...)"

Nádas jatkaa ja menee metsään:

"(...)jatketaan siis eteenpäin sitä syrjäpolkua joka vie aukealle, ja tarkkaillaan samalla, miten siellä kulkee se joka jalkapohjiensa syvimmällä viisaudella tuntee maaston jokaisen notkelman, jokaisen kiven, johon hänen kenkänsä kärki voi seuraavana hetkenä törmätä ja joka siksi saa hänet ottamaan siinä pitemmän askeleen, hämärän tiheyden, kasvoillaan yksittäisten tuulenvireiden suunnan ja herkässä nenässään tiedon siitä että joku muukin on mennyt polkua hänen edellään ja oliko kyseessä nainen vai mies, ja vain hänen korvansa johtaa toisinaan harhaan, hän kuulee kahinaa, rasahduksia, narahduksia, vaimeita mätkähdyksiä tai jotain yskimisen tapaista, seisahtuu, ja jotta voisi jatkaa matkaa, on silmän poistettava pelot, pelottavat aavistukset, toisinaan oikeasti liikkuvilta näyttävät varjot, hätääntyneet varoitukset ja kauhukertomukset."

(Péter Nádas Muistelmien kirja Osa 1, Gummerus 2006, Suom.Hannu Launonen ja Juhani Huotari)



"Jotta voisi jatkaa matkaa, on silmän poistettava pelot." kirjoittaa Nádas. Ja näin minusta ajattelee myös Muumipeikko kohdatessaan Mörön.

Että pelko siis on katsojan silmissä. Ja että se on poistettava.

Sen Peikko tekee.


Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

On the Road Part 1: EXPO2010

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hallo.

Good news.

Dancing Moominvalley will be introduced in China with two nights at the Expo 2010 in Shanghai in the coming August.

What is the Expo2010 all about?

"World EXPO 2010 Shanghai China will be held from May 1 to October 31, 2010 and last 184 days. The estimated number of visitors is 70 million, including about 5.5 million foreign visitors. EXPO aims to attract some 200 countries and international organizations as exhibitors. The scale of this event will be the largest in the history of EXPOs. The venue covers over 320 hectares in the heart of the Shanghai metropolis.

The main theme is Better city, better life. "

Better life(...)

I think one of the main themes in Toves work has always been how to find out the way to live a rich individual life, together with the other people. How to find your own face, or rather, your own way, I would say, and still respect the others. So. This seems to be a perfect day to start a brand new story line in this blog:

On the Road.

We will follow the Dancing Moominvalley / EXPO 2010 -project from the start. That is the Dancing Moominvalley Finnish premiere on the 8th of April 2010. From there we follow the preparations and take the blog with us to Shanghai and to the tour elsewhere abroad and in Finland.

I am happy to invite you with us. To the Dancing Moominvalley.

*****

FINLAND AT EXPO 2010 IN SHANGHAI.

READ MORE ABOUT IT: http://www.finlandatexpo2010.fi

Samuli Roininen, Choreographer, Dance Theatre MD, Finland

Treenipäiväkirja Osa 6: Varjoja taivaalta

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Tällaista nyt sitten taas.

Projisoinneista.

Tanssivan Muumilaakson visuaalisuudessa on Sannan projisoinneilla niin näkyvä osa, että aloin miettiä itsekseni, mistä tämä kaikki oikeastaan on lähtöisin.

Lähtökohtana olivat siis Toven kuvitukset ja kuvataide. Mietittiin, miten Toven on työssään viivaa ja pintaa käsitellyt.

Sitten alettiin näkemään kuvia.


Kaivoin tässä esiin vanhat muistiinpanot viimevuotisilta Tampereen lyhytelokuvafestivaaleilta. Paitsi että Filkkarit ajavat meidät kerran vuodessa ns. Hällästä evakkoon, ne myös tarjoavat melkoisen määrän visuaalista inspiraatiota.

Itse olin kirjoittanut muistiin tällaista:

"Voisiko kollaasi-idea toimia myös näyttämöllä?"

Ja edelleen projisoinneista:

"Mieti:"

* Lasilevylle 'piirretyt' viivat, roiskeet jne.

* Väärentävät pinnat/ peilit /peilipallot

* Heijastukset: vesi, matalli, lasi jne.

* Kaleidoskooppi

* Leikatut shabluunat, niiden liike ja varjot; vrt. Vilijonkkan varjoteatteri

* Rasterit: verkot, pitsit; vrt. 70 -luvun psykedelia

* Sisäkkäin pyörivät renkaat luomassa syvyysperspektiiviä

* Lähestyvä piste

Hauska lista minusta.

Sanna on tietenkin vienyt visuaalisuutta omaan suuntaansa. Tanssiva Muumilaakso näyttää hienolta.

Siinä on tunnistettavissa Toven taiteen peruselementtejä. Välillä pintaa hallitsee musta-valkoinen, orgaaninen viiva, välin näyttämön pesee akvarellimainen kuultava kerros väriä. Maisema on mielummin abstrakti kuin suoraan kuvittava.

Tärkeintä tässä, että myös visuaalisuus jättää paljon katsojan oman mielikuvituksen varaan.

Jotenkin ajattelen kuitenkin, että tästäkin listasta on jotain vielä mukana.

Tiedoksi vaan, että "70 -luvun psykedeliasta" on luovuttu heti alkupeleissä.


Tanssivasta Muumilaaksosta tulee kaunis kun mikä.



Samuli