Huomioita Osa 4: Himmeli

Hei taas. Vapaapäivää. Mainiolla tuulella ollaan! Ihan dadaa. Tällä kertaa pukkaa juttua teatterialan ammattilaisen työn vaativuudesta.

Tanssijan työ on mukavaa. Mutta kovaa. Koreografin työ on mukavaa, mutta kovaa. Tiedottajankin työ on kovaa. Tiedottaja huolehtii, että tähänkin blogiin menevä materiaali olisi sekä eettistä että ekologista, ja ettei mukaan pääsisi hirveästi alakielisiä ja epäoleellisia aineksia. Estetiikkaan kuulema ei puututa. Siksi välimerkkivirheet! Eeppisiä vuodatuksia tulisi välttää. Vuodatuksia ylipäätään. Pointtina tässä että blogia kirjoittavan tanssija-koreografin työ se vasta kovaa onkin. Välillä siitä naattii, ja sitten toisinaan on vaan ihan naatti.

Silloin makailee ihan hiljaa ja jää tuijottelemaan katosta roikkuvaa himmeliä. Siinä se pyörii. Itse tuntee jotenkin taantuvansa. - Tällaiset äkilliset taantumiset kestää, ne ovat ihmiselle ja luoville projekteille jopa välttämättömiä. Pikkuhiljaiset taantumiset, ne saavat huolestumaan. Muistuu siis mieleen vauva-ajan mobilet. Se saa pyöriä siinä vaikka juhannukseen. Himmeli, tai laajemmin himmelin tekeminen muistuttaa oikeastaan aika lailla koreografian tekemistä.

Himmeli koostuu 42 kappaleesta kahdeksantahokkaita, joista jokaisen särmän pituus on seitsemän senttiä. Näistä olen sitten aloittanut luomaan isompaa kuviota niin, että kiinnitin ensin kolme päällekkäistä tahokasta yhteen ja laajensin kuviota siitä sivuille ja alaspäin. On hyvä tietää ettei koko himmeliä tarvitse saada valmiiksi vain yhtä pitkää lankaa käyttämällä vaan välillä voi lopettaa, ottaa vähän etäisyyttä ja miettiä, että mihin suuntaa seuraavaksi.

Vaikka tavoitteena onkin geometrisesti symmetrinen malli, voivat pienet muotovirheet vaan tuoda jotain lisää kokonaisuuteen.

Ensinnäkin on hankittava raaka-aineet. Oljet leikataan samankokoisiksi paloiksi ja sitten niistä aletaan narua ja neulaa käyttämällä hahmottamaan kolmiuloitteista mallia. On hyvä että päässä on jo jokin ajatus ennen aloittamista. Itse katselin ensin Amurin Helmen himmelinäyttelyä mielessäni jonkinlainen Star Warsista tuttu Kuoleman tähti variaatio. Mutta vaan jouluisempi.

Tavoitteena siis sellainen kahdesta puolipallosta muodostuva, keskeltä tapilla toisistaan kiinni oleva kokonaisuus. Tämä kaatui nyt sitten jo tuohon lähtöajatukseen kahdeksantahokkaasta perusyksikkönä, mutta pointti on, että himmeliin pääsi syntymään myös ns. negatiivisia, tyhjiä tiloja, joihin olisin sitten saattanut luoda pienempiä yksiköitä leikkaamalla oljet puolet lyhyemmiksi. Taistelualuksia.

Himmelin tekeminen on aikaa vievää ja vaatii suurta tarkkuutta. Kun ottaa päähän tai ei vaan huvita, on ihan turha yrittää väsätä himmeliä. Himmelin hajoittaa helposti jos ilakoi liiaksi tai vihapäissään.

Tällaista. Himmelistä. Yhä katselen kattoon ja mietin, kuinka himmelini heiluu hiljaa(...) hiljetä hilkka hilleri hillintä hillitä hillitön hillo hilloke hillota hilpeä. Ja sitten himmenee(...)hilse himalaja himmeli himmetä himmeä himo himoita himokas hinaaja(...)

Samuli Roininen, tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD