”Äkkiä kuului kevyitä koputuksia ikkunaruutuun, ja enempää odottamatta Tuu-tikki astui kuistille ja pudisti veden sadetakistaan. Sitten hän piti ovea avoinna ja huusi houkuttelevasti sateeseen: Tule, tule!
- Kuka sinulla on mukanasi? kysyi Muumipeikko.
- Ninni, sanoi Tuu-tikki. Lapsen nimi on Ninni.
Hän piti ovea jatkuvasti auki ja odotti. Ketään ei tullut.”
(Jansson, Tove Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia 1962, WS Bookwell Oy 2003 )
Millä intuitiolla tiesi Tuu-tikki tuoda Ninnin juuri muumiperheeseen? Mitä on ilkeä ironia? Ja mistä kumpuavat hoitajien taidot lasten suhteen?
Usein omasta taustasta. Omasta vanhemmuudesta. Näin kirjoittaa Minna Pölkki. Ninninkin tarinaa katsoo hieman toisesta näkökulmasta, kun lukee Pölkin juttua (HS 5.2.2010) näkymättömien lapsien käsitteestä aikuispsykiatriassa. Näkymättömyys tässä on koko systeemiin katoamista. Kun mielenterveysongelmista kärsivä vanhempi saa hoitoa ja apua, jäävät lapset usein huomioimatta.
Janssonin Näkymättömän lapsen on säikäyttänyt ilkeän ironinen täti. Voi olla karmeaa joutua elämään jonkun kanssa, joka on niin ironinen aamusta iltaan. Kai siinä toinen muuttuu näkymättömäksi. Joku, joka saattaa ironisesti kommentoida toisen kaatumista vaikka limasieneen näin:
” Ymmärrän että tuo on sinun käsityksesi tanssimisesta, mutta olisin kiitollinen, ellet tanssisi ruoassa.”
Noin vaan. Sellaista ironiaa. Ei sanota suoraan. Vihjaillaan toisen kustannuksella. Tuollainen täti kuulostaa pahimman sortin kriitikolta. Mitä sellaiselle ihmiselle pitäisi tehdä? Janssonin mukaan ei ainakaan antaa selkäsaunaa. Ja mistä sitten löytyvät tuollaiset maalaisjärkiset empatiantaitoiset ja kylmähermoiset Tuu-tikit, jotka osaavat luoda oikeat olosuhteet toipumiseen? Kuka selittäisi lapselle miksi täti käyttäytyy niin ilkeästi? En tiedä. Onnea on kun sellainen sattuu kohdalle.
”- Ironisia henkilöitä ei kannata piestä, sanoi Tuu-tikki. Otin Ninnin mukaani kotiin. Ja nyt minä toin hänet tänne, jotta te tekisitte hänet näkyväksi.”
Nähdään.
Samuli Roininen, tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti