 |
| Kuvat: Anne Virta |
Tanssivaa Muumilaaksoa tehdessä kävi usein mielessä, hukkaisiko näyttämöteos osan potentiaalistaan, jos se jättäisi
hyödyntämättä hahmojen ja katsojien fyysistä kontaktia ja tyytyisi pitämään Muumit yksinomaan näyttämöllä. Oli selvää alusta asti, että operoimme hahmoilla, jotka tunnettiin hyvin, joita rakastettiin ja haluttiin koskettaa.
Sitten, puoli vuotta ennen ensi-iltaa Tanssiva Muumilaakso kutsuttiin osallistumaan Japanin Fukuokassa heinä-elokuussa 2009 järjestettyyn, Suomea ja Tove Janssonin työtä esittelevän lastenkulttuuri- ja mediakasvatustapahtumaan. Kutsun työryhmälle esitti tapahtuman järjestävä taho, Community of the Culture with and for Children /NPO yhdessä Fukuoka Asian Art Museumin kanssa.
Tapahtumassa järjestetyt liiketyöpajat ja yksittäiset kohtaamiset lasten kanssa vahvistivat sitä ajatusta, että Tanssivaa Muumilaaksoa tuli sekä viedä
eteenpäin nimenomaan kohderyhmän, lapsien ja perheiden kanssa, että myös
tuottaa itse näyttämöteoksen rinnalla kohtaamisen ja mukana tekemisen
mahdollistava pikkusisarteos.
Vierailumme Asian Art Museumissa aloittivat Tampereen Taidemuseon Muumilaakson Tove Janssonin alkuperäiskuvitusten Digigrafie-näyttely, säveltäjä Heikki Mäenpään Musical Landscapes from Moominvalley -konsertit ja Tampereen Taidemuseon Muumilaakson Elina Boneliuksen Muumi-luento.
Oma liikkeellinen näkökulmani yleisötyöpajoissa oli tutkia tanssija Suvi Elorannan kanssa, antoiko satuhahmojen käyttäminen ja intertekstualisuus meille uutta perspektiiviä lähestyä omaa liikekieltä. Mietimme, miten fiktiiviset hahmot saadaan omanlaisikseen.
Ja toisaalta, miten vuorovaikutus toimii yleisön ja fiktiivisten liikkeellisesti etäännytettyjen hahmojen välillä, silloin kun ei toimita mimiikan ja maskottisuuden kanssa. Ja lopuksi, millaista asento-, liike- ja tasapainoaistien soveltamista ja kehollisen oivaltamisen iloa yhdessä tanssiminen voi tuottaa sekä esiintyjälle että yleisölle.
Kurkistuksia Tanssivaan Muumilaaksoon on tulossa ensimmäistä kertaa nyt myös Tanssiteatteri MD:n kotinäyttämölle syksyllä 2020. Nähdään.
