"The multimedia dance play adapts Tove Jansson’s The Tales from the Moominvalley. The Finnish classic is given a family friendly contemporary dance makeover and won a Shanghai EXPO 2010 Culture Award." thatsmags.com

keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Muumimuistelua Osa 6. Porvoon kirjallisuusseminaari





Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista Tanssivan Muumilaakson parissa oli Porvoon kirjallisuusseminaari elokuussa 2014. Seminaari keskittyi kahteen teemaan: Mereen ja eksistentialismiin. Molemmat inspiroivat ja kiehtovat ihmistä. Mekin pääsimme vierailemaan pienellä ja karulla Klovharun luodolla Pellingissä, jossa Tove ja Tuulikki viettivät liki 30 kesää. Ikimuistoinen hetki oli, kun sukelsimme saarella Suomenlahden aaltoihin. Muistan puhuneeni alustuksessani hölmöydestä. Se meni jotenkin näin:


Muumit – tarpeeksi hölmöjä tanssiakseen? 

"Otsikko on tietenkin silkkaa provokaatiota. Jos joku nyt kuitenkin loukkaantuu muumien puolesta, niin on syytä tässä hieman selventää tuota hölmöyttä. - Muistelen tässä sellaista hetkeä, joka näyttäytyi ensin ihan hölmönä, mutta muuttuikin sitten hyvin tarkkanäköiseksi. Olemme kollegoiden kanssa jo lopettelemassa harjoitusta ja tanssijat näyttävät hieman poissaolevilta. Niin kuin monesti ollaan silloin, kun ei enää välitetä miltä näytetään ulospäin. En tiedä ovatko pelkästään väsyneitä vai myös kyllästyneitä. Näillä ihmisillä on muumipuvut puolittain päällään, osalla päät kainalossaan. Sitten Muumimamma koskettaa Muumipappaa ja silittää Papan kuonoa. Ja yht'äkkiä siinä on kirkas, puhdas, aito hetki, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan palautuu jonnekin Muumilaaksoon, ja josta tulee sitten myöhemmin osa koreografiaa. 

Että yksinkertainen kosketus voi olla tanssillisesti merkittävä ja psykologisesti niin aito. Siitä tulee tanssia. Vai tuleeko siitä filosofiaa? Monesti minulla on tanssiessani sellainen olo, että olen tekemässä jotain filosofista. Jotenkin intuitiivisesti uskon olevani älykkäimmilläni juuri tanssiessani. Uskon, että tanssini on jonkinmoista ajattelua, kääntymistä hetkeksi sisäänpäin, ja sitten kaiken avaamista ulospäin kohti muita ihmisiä. Tanssista tulee pyrkimys koskettaa toista ihmistä. Tanssi herkistää kuuntelemaan paitsi tanssijan omaa kehoa myös tanssijaa ympäröivää maailmaa. Tanssi herkistää katselemaan, käyttämään focusta. 

Tanssivan olennon intentio voi olla innokkaasti ulospäin tai vaikka haaveilevasti sisäisiin maisemiin, siinä voi olla draaman koko kirjo. Tanssin ei kuitenkaan tarvitse välittää puheteatterin tai proosallisen kirjallisuuden logiikan vaatimuksista. Tanssija operoi ennemminkin niin kuin hölmö runoilija. Tulee vahingossa potkaisseeksi kumoon jotain konkreettista. Mietin tässä, että onko Tove halunnut käyttää tanssivaa olentoa kirjoittavan olennon vastakohtana.

Sanotaan, että hölmöilevät, hassuttelevat ja leikkivät ihmiset ovat psykologisesti hyvinvoivia. Että jokaisen kehoon on sydänkäyräpiirturin tarkkuudella uurrettu koko eletty elämä. Tavallaan tanssijakin siis kirjoittaa."
 
Tervetuloa kurkistamaan Tanssivaan Muumilaaksoon  Hällä -näyttämöllä 24. syyskuuta klo 18.


Ei kommentteja: