"The multimedia dance play adapts Tove Jansson’s The Tales from the Moominvalley. The Finnish classic is given a family friendly contemporary dance makeover and won a Shanghai EXPO 2010 Culture Award." thatsmags.com

keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Muumimuistelua Osa 6. Porvoon kirjallisuusseminaari





Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista Tanssivan Muumilaakson parissa oli Porvoon kirjallisuusseminaari elokuussa 2014. Seminaari keskittyi kahteen teemaan: Mereen ja eksistentialismiin. Molemmat inspiroivat ja kiehtovat ihmistä. Mekin pääsimme vierailemaan pienellä ja karulla Klovharun luodolla Pellingissä, jossa Tove ja Tuulikki viettivät liki 30 kesää. Ikimuistoinen hetki oli, kun sukelsimme saarella Suomenlahden aaltoihin. Muistan puhuneeni alustuksessani hölmöydestä. Se meni jotenkin näin:


Muumit – tarpeeksi hölmöjä tanssiakseen? 

"Otsikko on tietenkin silkkaa provokaatiota. Jos joku nyt kuitenkin loukkaantuu muumien puolesta, niin on syytä tässä hieman selventää tuota hölmöyttä. - Muistelen tässä sellaista hetkeä, joka näyttäytyi ensin ihan hölmönä, mutta muuttuikin sitten hyvin tarkkanäköiseksi. Olemme kollegoiden kanssa jo lopettelemassa harjoitusta ja tanssijat näyttävät hieman poissaolevilta. Niin kuin monesti ollaan silloin, kun ei enää välitetä miltä näytetään ulospäin. En tiedä ovatko pelkästään väsyneitä vai myös kyllästyneitä. Näillä ihmisillä on muumipuvut puolittain päällään, osalla päät kainalossaan. Sitten Muumimamma koskettaa Muumipappaa ja silittää Papan kuonoa. Ja yht'äkkiä siinä on kirkas, puhdas, aito hetki, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan palautuu jonnekin Muumilaaksoon, ja josta tulee sitten myöhemmin osa koreografiaa. 

Että yksinkertainen kosketus voi olla tanssillisesti merkittävä ja psykologisesti niin aito. Siitä tulee tanssia. Vai tuleeko siitä filosofiaa? Monesti minulla on tanssiessani sellainen olo, että olen tekemässä jotain filosofista. Jotenkin intuitiivisesti uskon olevani älykkäimmilläni juuri tanssiessani. Uskon, että tanssini on jonkinmoista ajattelua, kääntymistä hetkeksi sisäänpäin, ja sitten kaiken avaamista ulospäin kohti muita ihmisiä. Tanssista tulee pyrkimys koskettaa toista ihmistä. Tanssi herkistää kuuntelemaan paitsi tanssijan omaa kehoa myös tanssijaa ympäröivää maailmaa. Tanssi herkistää katselemaan, käyttämään focusta. 

Tanssivan olennon intentio voi olla innokkaasti ulospäin tai vaikka haaveilevasti sisäisiin maisemiin, siinä voi olla draaman koko kirjo. Tanssin ei kuitenkaan tarvitse välittää puheteatterin tai proosallisen kirjallisuuden logiikan vaatimuksista. Tanssija operoi ennemminkin niin kuin hölmö runoilija. Tulee vahingossa potkaisseeksi kumoon jotain konkreettista. Mietin tässä, että onko Tove halunnut käyttää tanssivaa olentoa kirjoittavan olennon vastakohtana.

Sanotaan, että hölmöilevät, hassuttelevat ja leikkivät ihmiset ovat psykologisesti hyvinvoivia. Että jokaisen kehoon on sydänkäyräpiirturin tarkkuudella uurrettu koko eletty elämä. Tavallaan tanssijakin siis kirjoittaa."
 
Tervetuloa kurkistamaan Tanssivaan Muumilaaksoon  Hällä -näyttämöllä 24. syyskuuta klo 18.


perjantai 14. elokuuta 2020

Rohkeus, rakkaus, vapaus! - Muumit 75

Kansallismuseossa 14. elokuuta avautuva Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely esittelee Toven Muumeja monista näkökulmista ja avaa Muumien elämänarvoja ja filosofiaa.

"Tove Jansson loi Muumit jo 75 vuotta sitten, mutta tarinoiden välittämät arvot – ystävyys, rakkaus, luonnon kunnioittaminen, seikkailunhalu, tasavertaisuus, suvaitsevaisuus, vapaus ja rohkeus – ovat edelleen ajankohtaisia ja puhuttelevia. Kansallismuseossa 14. elokuuta avautuva näyttely on taianomainen matka Muumien elämänarvoihin ja filosofiaan.

Rohkeus, rakkaus, vapaus -näyttely antaa tilaa kokea erilaisia tunteita ja pohtia arvojen merkitystä niin itselle kuin yhteiskunnassa. Näyttely on samaan aikaan nostalginen, lohdullinen, ilahduttava. Tove Janssonin kirjojen tapaan kaikenikäisille tarkoitetun näyttelyn voi kokea ja tulkita monin eri tavoin.

Kansallismuseo toteuttaa Rohkeus, rakkaus, vapaus -näyttelyn yhteistyössä Moomin Characters Oy Ltd:n kanssa. Näyttelyn kuvitus ja sitaatit perustuvat Tove Janssonin alkuperäisiin teoksiin. Taiteellisesta toteutuksesta ja näyttelyarkkitehtuurista vastaa Alexander Reichstein."

Myös Tanssiva Muumilaakso -teos on mukana näyttelyssä osaltaan kertomassa siitä, miten tanssi ja esittävät taiteet ovat aina inspiroituneet Toven luomista hahmoista.

Tervetuloa Kansallismuseoon!


Rohkeus, rakkaus, vapaus-muumit 75 vuotta näyttely

perjantai 24. heinäkuuta 2020

Esityskalenteri syksy 2020:



Kurkistuksia Tanssivaan Muumilaaksoon  

Hällä-näyttämö, Hämeenkatu 25, 33200 Tampere

Torstai 24.9. klo 18:00

 

Tanssiva Muumilaakso

Hällä-näyttämö, Hämeenkatu 25, 33200 Tampere

Keskiviikko 16.12. klo 18:00

Torstai 17.12. klo 10:00

Perjantai 18.12. klo 10:00  

Perjantai 18.12. klo 18:00

Lauantai 19.12. klo 14:00

 

Lipunmyynti:

Tanssiteatteri MD
liput @ tanssiteatterimd.fi
p. +358 (0) 50 556 6025


torstai 4. kesäkuuta 2020

Muumimuistelua Osa 5: The Jampot

Pohdin omaa ammattiani tanssitaiteilijana, ja niitä jotka saavat pyhittää elämänsä rukoilulle ja hillolle. - Yksi syrjäisimpiä ja samalla kiehtovimpia paikkoja, joissa olen Tanssivan Muumilaakson kanssa saanut matkustaa on varmaankin Keweenawin niemimaa Yhdysvaltojen Michiganin pohjoisosassa. Suurten järvien rannalla sijaitsevaa niemimaata kutsutaan myös Copper County -nimellä, koska kaivosteollisuudella on siellä aina ollut niin keskeinen rooli. Suuri yllätys oli se, että Yläjärveen pistävällä Keweenawniemellä sijaitsevassa Hancockin kaupungissa on myös suuri amerikansuomalainen yhteisö, suomalainen yliopisto ja kadunnimet. Kaupungissa on asukkaita 4 900.

Amerikansuomalaiset kokoontuvat juhlimaan kerran vuodessa FinnFest USA -tapahtumissa aina vuosittain vaihtuvassa kaupungissa. Kurkistuksia Tanssivaan Muumilaaksoon on ollut mukana juhlissa kolme kertaa: San Diegossa, (California 2011), Tucsonisaa, (Arizona 2012) ja Hancockissa, (Michigan 2013). Michiganin vierailulla olin yhdessä säveltäjä-tuottaja Heikki Mäenpään ja Pikku Myytä esittävän tanssija Milka Laakson kanssa. 

FinnFest 2013 kokosi heinäkuun ajan koko Keweenawin niemimaalle tuhansia suomalaisia perheineen ja ystävineen sekä suuren määrän tapahtumia aina Guinness World Record synkronoidun sauvakävelyn maailmanennätysyrityksestä (edellinen ennätys oli ruotsalaisten nimissä), juhannuskokkoon ja tanssiviin muumeihin. Vuoden tapahtumateemat keskittyivät terveyteen ja terveyttä edistäviin harrastuksiin. Tyypillisesti FinFest -tapahtumat tarjoavat tapahtumia aina perinneruuasta ja -tanssista luentoihin paikalliskulttuurista ja luonnosta.



Tätä kirjoittaessani en muista pystyttiinkö Ruotsin maailmanennätys synkronoidussa sauvakävelyssä päihittämään. Mutta itselleni siitä on jäänyt hyvä kuntoa ylläpitävä tanssijan työtä täydentävä kuntoilumuoto. Sauvakävelyn (“pole walking”) virallinen kävelytekniikka ei ole niin helppoa, miltä se näyttää. Kävelijän on mm. pidettävä kyynärvarret 90-asteen kulmassa. Itse yhdistän sauvakävelyyn maastojuoksua ja sauvajumppaa.

Sen sijaan muistan luostarin kakut. Tästä saadaan sujuva aasinsilta munkkiluostariin nimeltä The Poorrock Abbey. Nämä munkit olivat pyhittäneet elämänsä rukoilulle ja hillolle. Luostari perustettiin 80-luvulla, kun munkit etsivät tarpeeksi syrjäistä ja rauhallista paikkaa, johon voisivat asettua asumaan. Keweenawin niemimaa osoittautui tarpeeksi syrjäiseksi. Nyt monien ankarien vaiheiden jälkeen veljet ovat asettuneet onnellisesti aloilleen. Vanha grilli kunnostettiin leipomoksi,  ja se tarjoaa turistille ja paikallisille uskomattoman herkullisen taukopaikan. Jampotin erikoisuus ovat sen maistuvat maustekakut ja luonnonmarjahillot, jotka on pakattu somiin pikkupurkkeihin.  Pääsimme tutustumaan Jampotin herkkuihin, kun paikallinen festivaalikontaktimme kutsui meidät ajelulle Keweenawin National Historic Park luonnonsuojelualueelle.



Luostari ja sen ylläpitämä Jampot sijaitsee aivan kävelymatkan päässä hiekkadyyneistä lähellä Eagle Harbouria. Vesi Lake Superiorissa oli vielä heinäkuussakin jäätävän kylmää, joten täytyi pyörtää pyhä päätöksensä sukeltaa aaltoihin missä vaan ikinä pääsee matkustamaan. Matka luonnonsuojelualueelle oli valtavan hieno, koskettava ja päällimmäisenä jäi mieleen kiitollisuus siitä, mihin tanssi meitä välillä vie. Ja kuinka se tuo meidät taas takaisin kotiin. Muistan myös suosikkini Walnut Ginger Cake -kakun ("Our Walnut Ginger Cake is another longtime favorite. Its light-textured batter has black walnuts, golden raisins, and crystallized ginger root.  This cake is rich with butter and laced with brandy.")

Ajattelen myös niitä satoja ja tuhansia siirtolaisia, jotka lähtivät Suomesta valtameren taakse etsimään työtä ja parempaa elämää. Ja päätyivät Keweenawin niemimaalle luomaan omaa maailmansa. Hieman niinkuin Tove loi omaa Muumilaaksoaan.

Suosittelen lämpimästi: Poorrockabbey



torstai 28. toukokuuta 2020

Muumimuistelua Osa 4. Fukuoka Asian Art Museum




Kuvat: Anne Virta

Tanssivaa Muumilaaksoa tehdessä kävi usein mielessä, hukkaisiko näyttämöteos osan potentiaalistaan, jos se jättäisi hyödyntämättä hahmojen ja katsojien fyysistä kontaktia ja tyytyisi pitämään Muumit näyttämöllä. Oli selvää alusta asti, että operoimme hahmoilla, jotka tunnettiin hyvin, joita rakastettiin ja haluttiin koskettaa.

Sitten, puoli vuotta ennen ensi-iltaa Tanssiva Muumilaakso kutsuttiin osallistumaan Japanin Fukuokassa heinä-elokuussa 2009 järjestettyyn, Suomea ja Tove Janssonin työtä esittelevän lastenkulttuuri- ja mediakasvatustapahtumaan. Kutsun työryhmälle esitti tapahtuman järjestävä taho, Community of the Culture with and for Children /NPO yhdessä Fukuoka Asian Art Museumin kanssa.

Tapahtumassa järjetetyt liiketyöpajat ja yksittäiset kohtaamiset lasten kanssa vahvistivat sitä ajatusta, että Tanssivaa Muumilaaksoa tuli sekä viedä eteenpäin nimenomaan kohderyhmän, lapsien ja perheiden kanssa, että myös tuottaa itse näyttämöteoksen rinnalla kohtaamisen ja mukana tekemisen mahdollistava pikkusisarteos.

Vierailumme Asian Art Museumissa aloittivat Tampereen Taidemuseon Muumilaakson Tove Janssonin alkuperäiskuvitusten Digigrafie-näyttely, säveltäjä Heikki Mäenpään Musical Landscapes from Moominvalley -konsertit ja Tampereen Taidemuseon Muumilaakson Elina Boneliuksen Muumi-luento.

Oma liikkeellinen näkökulmani yleisötyöpajoissa oli tutkia tanssija Suvi Elorannan kanssa, antoiko satuhahmojen käyttäminen ja intertekstualisuus meille uutta perspektiiviä lähestyä omaa liikekieltä. Mietimme, miten fiktiiviset hahmot saadaan omanlaisikseen.

Ja toisaalta, miten vuorovaikutus toimii yleisön ja fiktiivisten liikkeellisesti etäännytettyjen hahmojen välillä, silloin kun ei toimita mimiikan ja maskottisuuden kanssa. Ja lopuksi, millaista asento-, liike- ja tasapainoaistien soveltamista ja kehollisen oivaltamisen iloa yhdessä tanssiminen voi tuottaa sekä esiintyjälle että yleisölle.

Kurkistuksia Tanssivaan Muumilaaksoon on tulossa ensimmäistä kertaa nyt myös Tanssiteatteri MD:n kotinäyttämölle syksyllä 2020. Nähdään.




keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Muumimuistelua Osa 3: Maailman viimeinen lohikäärme

Kuva: Anne Virta

Toven Maailman viimeinen lohikäärme on yksi niistä novelleista, joihin Tanssiva Muumilaakso -tanssiteos pohjaa. Novelli löytyy Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -kirjasta (ruots. Det osynliga barnet och andra berättelser)ja se ilmestyi ensi kerran ruotsiksi vuonna 1962. Novellissa pienen pieni lohikäärme ui yllättäin Muumipeikon lasitölkkiin ja aiheuttaa melkoista sekasortoa. Kaikenlaiset villit otukset ovat selvästikin inspiroineet Tovea. Myös japanilaisessa mytologiassa lohikäärmeillä on keskeinen rooli.




Olen lukenut, että japanilainen lohikäärme eroaa kiinalaisista siinä, että Japanin oliossa on vain kolme kynttä, niin kuin tässä Hikosan Jingū (英彦山神宮) -temppelin vesiallasta vartioivalla lohikäärmeellä. Japanissa lohikäärme on nähty perinteisesti myös onnen symbolina. Toven novellissa lohikäärmeen ystävyyden voittaminen on Muumipeikolle vertauskuvallinen miehuuskoe. Muumipeikon lohikäärme on kuitenkin villi ja eläimellinen olio, eikä se alistu lemmikiksi.



Tagawassa matkalla Hikosan-vuorelle oli helppo tajuta, miksi Japanissa lohikäärme nähdään erilaisten jumalallisten voimien persoonana. Maisemassa oli jotain niin suureellista, seesteistä ja valpasta, että oli aivan mahdollista kuvitella lohikäärmeen lehahtavan lentoon jostain seuraavan rinteen takaa.


Aivan niin kuin Toven novellin arvaamattomasti ympäriinsä säntäilevä Peikon parhaaseen ystävään Nuuskamuikkuseen ihastunut lohikäärme, tämä olento voi olla joko paha tai ystävällinen. Tai se on mitä se on. Eikä sitä voi muuttaa.

Lohikäärme tai ei, niin Tanssivan Muumilaakson äänimaailmaan jäi tältä matkalta hieno sirittävä hieman aavemainen ääni. Meitä se muistuttaa aina tästä retkestä Hikosanille.

Kuvat: Anne Virta

maanantai 27. huhtikuuta 2020

Muumimuistelua Osa 2: Hikosan Jingū

Kuvat: Anne Virta


Yksi hienoimmista Tanssiva Muumilaakso -kokemuksista oli, kun matkustimme Japaniin elokuussa 2009. Fukuoka Art Museum järjesti Suomea ja Tove Janssonin työtä esittelevän lastenkulttuuri- ja mediakasvatustapahtuman, jossa pääsimme pilotoimaan vuorovaikutteista Kurkistuksia Tanssivaan Muumilaaksoon -teosta.

Fukuokasta noin tunnin matkan päässä, vuorten ympäröimässä Tagawan entisessä kaivoskaupungissa työskentelimme tanssija Suvi Elorannan ja säveltäjä-tuottaja Heikki Mäenpää kanssa studiossa teoksen musiikki- ja liikemateriaalia kehittäen kolmen päivän ajan Fukui-perheen vieraina. Teimme myös retken lähellä Tagawaa sijaitsevalle uskomattoman kauniille Hiko-san vuorelle ja vuorella sijaitsevaan shinto-temppeliin.

Metsällä ja puilla on Japanissa hyvin merkittävä rooli. Muistan lukeneeni, että muinaisen Shinto-uskomuksen mukaan jumala laskeutui taivaasta kauniille vuorelle vanhan korkean männyn latvaan. Japanissa onkin enemmän kuin 15 puulajia, joita on käytetty uskonnollisissa rituaaleissa. Koska metsillä, pyhillä lehdoilla ja puilla on japanilaisille niin merkittävä rooli, niiden erityinen tunnelma ja luonnontila halutaan säilyttää suojelulla.






Kun kiipesimme jyrkkiä portaita pitkin ylös Hikosan Jingū (英彦山神宮)-temppeliä kohti, oli helppo ymmärtää miksi animismi on ollut japanilaisessa kulttuurissa niin keskeisessä osassa. Jumala on kaikkialla, ei ainoastaan elävissä olennoissa, vaan se myös ympäröi kaikkea. Pyhätön sanotaan olevan rakennettu vuonna 740! Hōhei-den -luentorakennus on rakennettu 1616 ja pronssinen Shinto-portti Kane-no-Torii vuonna 1637. Meitä ympäröi vuorella juhlallisen vakava tunnelma. Taisimme olla ainoat vierailijat, ja silti tuntui ettemme olleet yksin.

Muumimuistelua Osa 1: Klovharulta Fukuokaan ja Shanghaihin



Photos: Samuli Roininen

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd
Hei taas,

Muistelusta. Kaikki me muistelemme. Luova muistelu kuuluu elämään. Joulukuussa juhlittiin Tanssivan Muumilaakson kanssa täysiä vuosia. Tuntuu että nyt puoli vuotta myöhemmin eletään aivan eri maailmassa. Pidetään toisistamme huolta tässä pandemiassa.

Tässä blogissa ollaan myös muisteltu tehtyä matkaa. Tanssivan Muumilaakson matkassa on 10 vuodessa kertynyt melkoinen määrä muistoja aina Klovharulta Fukuokaan ja Shanghaihin.

Miten kaikki alkoi? Aivan aluksi ihastuimme Toven Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -novellikokoelmaan. Se puhutteli kaikessa fyysisyydessään, ja siinä matkattiin paikasta ja psyykkisestä tilasta toiseen. Teos on täynnä tanssivia eteenpäin kaatuvia tai pyörremyrskyn lailla kiitäviä olentoja. Välillä ollaan aivan liikkumatta.

Vuonna 2020 Tanssiva Muumilaakso jatkaa matkaansa kiertue-esityksin ja suunnitteilla on loppuvuodesta esityksiä myös kotinäyttämölle. Muistelukin jatkuu. Nähdään pian taas.