"The multimedia dance play adapts Tove Jansson’s The Tales from the Moominvalley. The Finnish classic is given a family friendly contemporary dance makeover and won a Shanghai EXPO 2010 Culture Award." thatsmags.com

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Mediaseurantaa Osa 17: Pitääkö tanssista kirjoittaa?

Kuva: Samuli Roininen, ©Moomin Characters™













Hei taas,

Viimeksi mietin kulttuurikirjoittamisen ansaintalogiikkaa. Siitä miten kulttuurista kirjoittamisen arvo määräytyy sen tuottaman taloudellisen lisäarvon pohjalta. Mietin tätä logiikkaa ja sitä, jääkö toimituksilla tässä huomaamatta se, että juuri kulttuurijournalismi saa sanomalehden tuntumaan 'erityiseltä'. Lehdellä on joku suhde maailmaansa. Se suhde ei ole sama kuin toisella lehdellä. Lehti haluaa osallistua keskusteluun, kertoa ja tehdä analyysia. Sen arvo on sen journalistisissa tavoitteissa.

Mietin myös jääkö kulttuurin tekijöiltä huomaamatta, kuinka kulttuurista kirjoittaminen ei ole ainoastaan teon markkinoinin ja arvioinnin väline, vaan se osa osa sitä keskustelua jota kulttuurista käydään. Kirjoitus jättää jälkiä hetkessä tapahtuvasta taidemuodosta. Se myös avaa tekoa, se välittää tekijän ja yleisön välillä. Jos haluaa, voi nähdä sen kasvattavan, muuttavan asenteita. Taiteen tekeminen, sen kokeminen, siitä kirjoittaminen ja keskustelu voi tuottaa positiivisen luovan kierteen.

Sitä voi kutsua inspiraatioksi. Läheisyydestä nousevaksi luovaksi voimavaraksi, joka antaa meille työkaluja maailmasta oppimiseen.  Tai kuten Johanna Korhonen kirjoittaa tämän päivän Helsingin Sanomien kolumnissaan Opesta oppaaksi, tarvitaan läsnäoleva ihminen, opettaja ja mielenkiintoinen oppimiseen houkutteleva ympäristö.

"(...)nykymaailmassa tarvittavia taitoja ovat esimerkiksi nopea lukeminen, lähdekritiikki, aktiivinen kuuntelu, monikulttuurisuusosaaminen, tunteiden käsittely ja monitahoinen vuorovaikutus."

Tanssivirtaa Tampereella nykytanssifestivaaleilta suuri kiitos kaikille mukana olleille. Nähty monia ajatuksia herättäneitä teoksia.


Samuli Roininen

torstai 18. huhtikuuta 2013

Mediaseurantaa Osa 16: Voiko tanssista kirjoittaa?

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd 

Sanotaan että kulttuurista kirjoittamisen ansaintalogiikka on muutosten kourissa.

Sillä tarkoitetaan ensinnäkin sitä, että freelancer-journalisti tai taidekriitikko ansaitsee jutustaan yhä vähemmän. Se tarkoittaa myös sitä, että sanomalehteä julkaiseva mediatalo kokee myyvänsä kulttuurilla tuotettaan yhä huonommin. Ja lopuksi se tarkoittaa myös sitä, että kulttuurilaitos ja taiteilijat eivät näe julkaistujen juttujen ja kritiikkien edesauttavan taiteensa markkinointia, vaan jopa torppaavan hyvän yrityksen.

Tämä näkökulma tuntuu hieman kaventavan keskustelua kulttuurista kirjoittamisesta ja kritiikin sisällöllisistä ongelmista. Tanssityöläisen näkökulmasta on merkittävä ero sillä luodaanko kirjoituksella asenteellinen kyllä/ei-asetelma vai ollaanko oikeasti kiinnostuneita osallistumaan dialogiin.

Koetaanko kritiikki osaksi osallistumista kulttuurikeskusteluun, uuden etsimiseen, oivaltamiseen ja analyysiin. Nähdäänkö kirjoittamisen teko yrityksenä löytää kunkin kohteen omat kvaliteetit, nähdä innovaatiot ja teoksen ainutkertaisuuden. Halutaanko ottaa välittäjän rooli tanssin teon ja kokemisen välillä. Ollaanko ylpeitä ja innostuneita siitä, miten tanssi voi maailmaa avata.

Tanssista voi ja siitä pitää kirjoittaa. Keskustelu tanssista kirjoittamisesta jatkuu. Käykää lukemassa vaikka Liikekieli.comin uudesta Writing Movement-projektista.
 
http://www.liikekieli.com/writingmovement

Ja tervetuloa nyt kuudettatoista kertaa järjestettävälle Tanssivirtaa Tampereella nykytanssifestivaalille. Festivaalin taiteellisen suunnitteluryhmän puheenjohtaja Anniina Kumpuniemi kirjoittaa tanssin olemuksesta mielestäni osuvasti näin:
"Tämän hetken nykytanssi ottaa tuntuvan otteen inhimillisen olemassaolon ydinkokemuksista: ilosta, leikistä ja reaktioista aistimuksiin ja tuntemuksiin.
Teokset puhuttelevat, puhuttavat ja liikuttavat katsojan mieltä ja tunteita leikitellen ja ihmisenä olemisen runsaalla ja ehtymättömällä aineistolla. Olemassaolo näyttäytyy sattumanvaraisena, merkityksellisenä, koskettavana, hauskana ja absurdina. Esitysten koreografiset lähestymistavat vaihtelevat fyysisestä käsitteelliseen ja toteutuvat niin tarkkaan piirrettynä koreografisena muotona kuin liikkeiksi purkautuvana kokemusten ja havaintojen virtana."
  http://www.tanssivirtaa.net/