Pohdin omaa ammattiani tanssitaiteilijana, ja niitä jotka saavat pyhittää elämänsä rukoilulle ja hillolle. - Yksi syrjäisimpiä ja samalla kiehtovimpia paikkoja, joissa olen Tanssivan Muumilaakson kanssa saanut matkustaa on varmaankin Keweenawin niemimaa Yhdysvaltojen Michiganin pohjoisosassa. Suurten järvien rannalla sijaitsevaa niemimaata kutsutaan myös Copper County -nimellä, koska kaivosteollisuudella on siellä aina ollut niin keskeinen rooli. Suuri yllätys oli se, että Yläjärveen pistävällä Keweenawniemellä sijaitsevassa Hancockin kaupungissa on myös suuri amerikansuomalainen yhteisö, suomalainen yliopisto ja kadunnimet. Kaupungissa on asukkaita 4 900.
Amerikansuomalaiset kokoontuvat juhlimaan kerran vuodessa FinnFest USA -tapahtumissa aina vuosittain vaihtuvassa kaupungissa. Kurkistuksia Tanssivaan Muumilaaksoon on ollut mukana juhlissa kolme kertaa: San Diegossa, (California 2011), Tucsonisaa, (Arizona 2012) ja Hancockissa, (Michigan 2013). Michiganin vierailulla olin yhdessä säveltäjä-tuottaja Heikki Mäenpään ja Pikku Myytä esittävän tanssija Milka Laakson kanssa.
FinnFest 2013 kokosi heinäkuun ajan koko Keweenawin niemimaalle tuhansia suomalaisia perheineen ja ystävineen sekä suuren määrän tapahtumia aina Guinness World Record synkronoidun sauvakävelyn maailmanennätysyrityksestä (edellinen ennätys oli ruotsalaisten nimissä), juhannuskokkoon ja tanssiviin muumeihin. Vuoden tapahtumateemat keskittyivät terveyteen ja terveyttä edistäviin harrastuksiin. Tyypillisesti FinFest -tapahtumat tarjoavat tapahtumia aina perinneruuasta ja -tanssista luentoihin paikalliskulttuurista ja luonnosta.
Tätä kirjoittaessani en muista pystyttiinkö Ruotsin maailmanennätys synkronoidussa sauvakävelyssä päihittämään. Mutta itselleni siitä on jäänyt hyvä kuntoa ylläpitävä tanssijan työtä täydentävä kuntoilumuoto. Sauvakävelyn (“pole walking”) virallinen kävelytekniikka ei ole niin helppoa, miltä se näyttää. Kävelijän on mm. pidettävä kyynärvarret 90-asteen kulmassa. Itse yhdistän sauvakävelyyn maastojuoksua ja sauvajumppaa.
Sen sijaan muistan luostarin kakut. Tästä saadaan sujuva aasinsilta munkkiluostariin nimeltä The Poorrock Abbey. Nämä munkit olivat pyhittäneet elämänsä rukoilulle ja hillolle. Luostari perustettiin 80-luvulla, kun munkit etsivät tarpeeksi syrjäistä ja rauhallista paikkaa, johon voisivat asettua asumaan. Keweenawin niemimaa osoittautui tarpeeksi syrjäiseksi. Nyt monien ankarien vaiheiden jälkeen veljet ovat asettuneet onnellisesti aloilleen. Vanha grilli kunnostettiin leipomoksi, ja se tarjoaa turistille ja paikallisille uskomattoman herkullisen taukopaikan. Jampotin erikoisuus ovat sen maistuvat maustekakut ja luonnonmarjahillot, jotka on pakattu somiin pikkupurkkeihin. Pääsimme tutustumaan Jampotin herkkuihin, kun paikallinen festivaalikontaktimme kutsui meidät ajelulle Keweenawin National Historic Park luonnonsuojelualueelle.
Luostari ja sen ylläpitämä Jampot sijaitsee aivan kävelymatkan päässä hiekkadyyneistä lähellä Eagle Harbouria. Vesi Lake Superiorissa oli vielä heinäkuussakin jäätävän kylmää, joten täytyi pyörtää pyhä päätöksensä sukeltaa aaltoihin missä vaan ikinä pääsee matkustamaan. Matka luonnonsuojelualueelle oli valtavan hieno, koskettava ja päällimmäisenä jäi mieleen kiitollisuus siitä, mihin tanssi meitä välillä vie. Ja kuinka se tuo meidät taas takaisin kotiin. Muistan myös suosikkini Walnut Ginger Cake -kakun ("Our Walnut Ginger Cake is another longtime favorite. Its light-textured batter has black walnuts, golden raisins, and crystallized ginger root. This cake is rich with butter and laced with brandy.")
Ajattelen myös niitä satoja ja tuhansia siirtolaisia, jotka lähtivät Suomesta valtameren taakse etsimään työtä ja parempaa elämää. Ja päätyivät Keweenawin niemimaalle luomaan omaa maailmansa. Hieman niinkuin Tove loi omaa Muumilaaksoaan.
Suosittelen lämpimästi: Poorrockabbey
