Muumimuistelua Osa 4. Fukuoka Asian Art Museum

Kuvat: Anne Virta

Tanssivaa Muumilaaksoa tehdessä kävi usein mielessä, hukkaisiko näyttämöteos osan potentiaalistaan, jos se jättäisi hyödyntämättä hahmojen ja katsojien fyysistä kontaktia ja tyytyisi pitämään Muumit yksinomaan näyttämöllä. Oli selvää alusta asti, että operoimme hahmoilla, jotka tunnettiin hyvin, joita rakastettiin ja haluttiin koskettaa.

Sitten, puoli vuotta ennen ensi-iltaa Tanssiva Muumilaakso kutsuttiin osallistumaan Japanin Fukuokassa heinä-elokuussa 2009 järjestettyyn, Suomea ja Tove Janssonin työtä esittelevän lastenkulttuuri- ja mediakasvatustapahtumaan. Kutsun työryhmälle esitti tapahtuman järjestävä taho, Community of the Culture with and for Children /NPO yhdessä Fukuoka Asian Art Museumin kanssa.

Tapahtumassa järjestetyt liiketyöpajat ja yksittäiset kohtaamiset lasten kanssa vahvistivat sitä ajatusta, että Tanssivaa Muumilaaksoa tuli sekä viedä eteenpäin nimenomaan kohderyhmän, lapsien ja perheiden kanssa, että myös tuottaa itse näyttämöteoksen rinnalla kohtaamisen ja mukana tekemisen mahdollistava pikkusisarteos.

Vierailumme Asian Art Museumissa aloittivat Tampereen Taidemuseon Muumilaakson Tove Janssonin alkuperäiskuvitusten Digigrafie-näyttely, säveltäjä Heikki Mäenpään Musical Landscapes from Moominvalley -konsertit ja Tampereen Taidemuseon Muumilaakson Elina Boneliuksen Muumi-luento.

Oma liikkeellinen näkökulmani yleisötyöpajoissa oli tutkia tanssija Suvi Elorannan kanssa, antoiko satuhahmojen käyttäminen ja intertekstualisuus meille uutta perspektiiviä lähestyä omaa liikekieltä. Mietimme, miten fiktiiviset hahmot saadaan omanlaisikseen.

Ja toisaalta, miten vuorovaikutus toimii yleisön ja fiktiivisten liikkeellisesti etäännytettyjen hahmojen välillä, silloin kun ei toimita mimiikan ja maskottisuuden kanssa. Ja lopuksi, millaista asento-, liike- ja tasapainoaistien soveltamista ja kehollisen oivaltamisen iloa yhdessä tanssiminen voi tuottaa sekä esiintyjälle että yleisölle.

Kurkistuksia Tanssivaan Muumilaaksoon on tulossa ensimmäistä kertaa nyt myös Tanssiteatteri MD:n kotinäyttämölle syksyllä 2020. Nähdään.

Tanssiva Muumilaakso 10 vuotta!!!

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd

MD:n yksi suosituimmista koko perheen esityksistä Tanssiva Muumilaakso palaa takaisin ohjelmistoon 20.-22.helmikuuta 2020. Samalla juhlistamme esityksen 10-vuotissyntymäpäivää. Esityksiin on luvassa pieniä juhlallisuuksia, joista tiedotamme myöhemmin.

Tervetuloa juhlimaan kanssamme. 😀💔💔💔

Esitysajat: Esityskalenteri

On the Road Part 36: Rauma

Hei vaan kaikki,

Kurkistuksia Tanssivaan Muumilaaksoon nähdään
Raumalla tiistaina 12.3. klo 9 ja 10.30 Rauma-salissa.

Tervetuloa katsomaan!

"Kevään odotettu kaksiviikkoinen lastentapahtuma on täynnä kulttuuria. Luvassa on teatteria, konsertteja ja työpajoja päiväkoti- ja alakouluikäisille lapsille sekä monenlaisia kulttuurielämyksiä koko perheelle."



Lasten kulttuuriviikot

Tampereen kulttuurikasvatusohjelma

Hei vaan,
Syyskuussa Hällä-näyttämöllä nähdään taas Tanssivan Muumilaakson aivan uusi miehitys. Tällä kertaa tanssitaan Taidekaaressa. Mikä se Taidekaari sitten on?

In city of Tampere, a solid and comprehensive cultural programme Art Arc is designed for school-age children and young persons. The aim is to achieve an unbroken span throughout the comprehensive school to make pupils familiar with different fields of arts.

Taidekaari on Tampereen kaupungin omaperäinen ja uudenlainen kulttuurikasvatusohjelma, jossa lapset ja nuoret tutustuvat eri taiteenlajeihin. Toimintaa organisoi Tampereen kaupungin museopalvelujen kulttuurikasvatusyksikkö TAITE yhdessä kulttuuripalvelujen ja perusopetuksen kanssa. Toisella luokalla taiteenlajina on tanssi. Tanssiin tutustutaan käymällä tanssiesityksessä ja itse tanssien. Yhteistyökumppaneina tässä kokonaisuudessa ovat Tanssiteatteri MD ja Sisä-Suomen tanssin aluekeskus.

Taidekaaressa oppilaat ja opettaja näkevät tanssiesityksen, vaikkapa Tanssivan Muumilaakson. Sen jälkeen pidettävä tanssityöpaja perustuu oppilaiden omaan luovaan tanssi-ilmaisuun ja teoksen pohjalta syntyneisiin ideoihin ja annettuihin teemoihin. Perusajatuksena on että jokaisen liike on yhtä arvokasta ja sellaisenaan hienoa, ja että jokaisella on myös oikeus tanssia. Tavoitteena on synnyttää tanssimisen kipinä ja vaikkapa pieni oivallus siitä, että tanssiminen voikin olla oikeastaan aika makee juttu.

Nähdään Hällä-näyttämöllä.

Lue lisää:  Taidekaari

Read more about Art Arc.

Mediaseurantaa Osa 20: Leikkiminen kannattaa

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Tämän viikon Helsingin Sanomien Torstai -liitteessä on paitsi erinomainen portugalilaisen äyriäispadan resepti myös toimittaja Anna Tommolan juttu  "5 syytä leikkiä aikuisena". 

Tommola kirjoittaa että "1. Leikkiminen on hauskaa, mutta lisäksi fyysinen temppuilu, yhteispelit, pelleily ja kuvittelu kehittävät älyä, sosiaalisia taitoja ja luovuutta. Näin toteaa yhdysvaltalainen leikintutkija ja psykiatri Stuart Brown. "

Kuka Stuart Brown? Googlettaessa löytyy, että Brown on leikin tutkimuksen pioneereja Yhdysvalloissa. Hän uskoo leikin, huumorin, pelien sekä hyväntuulisen mellastuksen, flirtin ja fantasian olevan ihmiselle tärkeää muutenkin kuin pelkän hauskan pidon vuoksi. Stuart sanoo, että lapsena paljon leikkineet tulevat aikuisina olemaan onnellisia ja fiksuja, ja ne, jotka jatkavat leikkimistä myös aikuisina voivat tulla vielä fiksummiksi missä iässä tahansa. Leikki pitää mielen terävänä.

Niin, Tommola jatkaa listassaan, että

"2. Ihmisellä on luontainen tarve uppoutua näennäisen hyödyttömiin asioihin." 

"3. Spontaanius, heittäytyminen ja hölmöily ovat yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin."

"4. Leikkisyys viehättää. Tutkimusten mukaan sillä on tärkeä rooli parinmuodostuksessa: naisessa leikkisyys viestii nuoruudesta ja terveydestä ja siten lisääntymiskyvystä, miehestä se tekee vähemmän uhkaavan."

Lopuksi Tommola toteaa, että "5. Aikuisetkin heittäytyvät leikkimään harrastaessaan vaikkapa sirkuslajeja, teatteria tai roolipelejä. "

Tai voimme siis vaikka heittäytyä tanssimaan. Ihan hölmön hommaa ja aivan turhaa. Ja hyvä niin.


Lukekaa lisää lapsuudesta ja luovuudesta:  

TED Ideas worth spreading
Center for Childhood Creativity

Muumimaisia ajatuksia vuoden jokaiselle kuukaudelle

Copyrights: Moomin Characters Ltd

Tuttifrutti Magazine julkaisee juhlavuoden kunniaksi joka kuukausi ajankohtaisen lainauksen Tove Janssonin Muumi-kirjoista. Käykää lukemassa. Lehdellä on myös oma osio miehille: Lattepappa -sivuilla perehdytään ajanviettovinkkeihin ja arkisen elämän haasteisiin muotia ja ihonhoitoa unohtamatta.

Lue lehdestä minne Lattepappa suuntaa huhtikuussa.


Tuttifruttimagazine.com

Mediaseurantaa Osa 19: Tositarinoita lastensuojelusta

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hei taas,

Tämän päivän Helsingin Sanomien kaupunkitoimittaja Päivi Punkka kirjoittaa tärkeästä, mutta monesti hiljaiseksi vaietusta asiasta, lastensuojelun arjesta otsikolla Tositarinoita lastensuojelusta. Seitsemän tositarinaa perheistä, joissa omat voimavarat eivät ole enää riittäneet. Kun aikuinen ei ole enää jaksanut olla aikuinen, lapsi on monesti vaarassa menettää oikeutensa olla lapsi.

"Vaikka vanhempi tietäisi perheen tarvitsevan apua, vastaus lastensuojelun mukaantuloon voi olla raivo, suru tai viha. Vaikka omat voimat, keinot ja usko ovat loppuneet jo ajat sitten. Vaikka lapsen elämä rynnii kovaa vauhtia väärään suuntaan."

Lapset, ja aikuiset tarvitsevat joskus toisen aikuisen apua. Hyvää tehdään monesti hiljaa ja ilman otsikoita. Toisinaan taas otsikot voivat auttaa asian onnistumiseen. Lehden toisella aukeamalla kirjoitetaan Toven juhlavuoden tapahtumista. Toven juhlavuosi näkyy myös monina hyväntekeväisyyshankkeina. Toimittaja Suvi Ahola kirjoittaa Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla tänään näin:

"Muumituotteiden lisenssihaltioiden kanssa Moomin Characters kerää juhlavuonna lastenjärjestö Unicefille summan, jonka arvioidaan kohoavan jopa miljoonaan euroon(...) "Nopein tapa muuttaa maailmaa on se, että opetetaan tyttöjä lukemaan", Moomin Charactersin toimitusjohtaja Roleff Kråkström arvio projektia." Kirjailijan juhlintaan tällainen auttaminen istuu luontevasti."

Tovelle lapsi ja lapsen oikeus ja kyky katsoa maailmaa omalla tavallaan on aina ollut tärkeä aihe taiteessaan. Toven kirjoissa muumiperhe on se, josta voi ottaa etäisyyttä omien probleemien selvittelyyn, ja sitten taas palata muiden pariin. Tove Jansson -seuran sivuilla tätä perheen ja yksilön vuorovaikutussuhdetta kuvataan näin:

"Kaikkien muumikirjojen miljöönä on laakso, jonka keskellä asuu omalaatuinen muumiperhe sinisessä kaakeliuunia muistuttavassa talossa. Keskushenkilö on Muumipeikko vanhempineen; heitä ympäröi laaja joukko ottolapsia, sukulaisia, esi-isiä, naapureita, ystäviä ja pelottavia muukalaisia. Kirjoissa joudutaan yleensä seikkailuun tai katastrofiin (tulva, maailmaa uhkaava komeetta, hirmumyrsky, taika, merihirviö), johon liittyy matka ja siltä paluu. Lopussa muumien kotielämä palautuu aina turvallisiin uomiinsa, ja kirjat päättyvät poikkeuksetta yhteiseen juhlaan. 

Muumikirjojen suosiota selittävät varmasti eniten niiden psykologinen osuvuus ja kyky, jolla kirjailija tasapainottelee lapsen ja aikuisen maailman välissä. Muumikirjat ovat sekä lasten että aikuisten kirjoja."

Tove Jansson -seura

Lasten ja aikuisten kulttuuria. Lasten kulttuuria, niin aikuisten kuin lasten itsensä tekemää. Aikuisten ja lasten yhdessä ja toisilleen tekemään kulttuuria. Perheen omaa yhteistä kulttuuria.

Tätä kaikkea on tärkeää olla tekemässä.

Samuli Roininen
Tanssiteatteri MD

Mediaseurantaa Osa 18: Lastenkulttuuri nyt!

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hei vaan,

Vuonna 2014 tulee siis kuluneeksi 100 vuotta Tove Janssonin syntymästä.

Tanssiteatteri MD ja Tanssiva Muumilaakso juhlistavat juhlavuotta helmikuun kotiesityksillä Hällä-näyttämöllä sekä kiertueella Suomessa ja ulkomailla!

Juhlavuoden tapahtumista löytyy tietoa monesta eri paikasta. Käykää vaikka lukemassa Kaksplus -lehden perheblogia Lastenkulttuuri nyt!, jota kirjoittaa Kaksplussan ja Annan toimittaja, äiti ja kulttuuriaddikti Saga Wiklund. Hän kirjoittaa juhlavuoden monista tapahtumista. Muumien historiasta Saga muistuttaa, että Muumilaakso syntyi vastareaktiona sodalle. Se jääkin ehkä unohduksiin, kun juhlimme muumilaakson luojaa. Muumit ovat matkanneet pitkän matkan.

"Sotavuodet muokkasivat yllättävän paljon Tove Janssonin taiteilijan uraa: muumitarinat syntyi oikeastaan vastareaktiona sota-ajan surulle, pelolle ja ankeudelle. Muumilaakso oli taiteilijalle värikäs, ihana ja turvallinen pakopaikka, jossa kaikki oli mahdollista. Tuula Karjalainen kuvaa näitä asioita uudessa Jansson -elämäkerrassaan Tee työtä ja rakasta (Tammi 2013)."

"On jännittävää, että Muumi-sarjakuvien täytyi tulla ensin suosituiksi Britanniassa ennen kuin ne kelpasivat suomalaiselle lehdistölle. Muumi-sarjakuvaa julkaistiin 1950-luvulla päivittäin maan suurimmassa iltapäivälehdessä The Evening Newsissä. Myös joidenkin Toven kirjojen kääntäminen suomeksi kesti yllättävän kauan – mutta kun muumit löivät läpi itsensä, suosio oli todella suuri. Taidemaalarista tuli loppuiäkseen muumien äiti. Muumit pysyivät, vaikka Jansson teki paljon muutakin, kuten kirjoitti novelleja ja maalasi edelleen. Välillä Tove suorastaan tuskastui siihen, että peikot seurasivat häntä aina ja kaikkialle."

Blogit.kaksplus.fi

Saga kirjaa blogissaan myös poimintoja juhlavuoden monista tapahtumista. Itse olen aikeissa vierailla ainakin Porvoon Kirjallisuusseminaarissa: ”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.” 8. – 10.8.2014. Näin on.

Hauskaa vuotta 2014.

Samuli Roininen
Tanssija-koreografi
Tanssiteatteri MD
 

Mediaseurantaa Osa 8: Roolimalleista

Kuva: Ari Ijäs, ©Moomin Characters™

Moi.

Ensinnäkin terveiset Tikkurilasta. Näin perästä päin. Kuuluu hyvää.

Tanssivan Muumilaakson ensimmäinen (1.) keikka onnellisesti takana!!!

Talo oli aivan täynnnä ja tunnelma katossa. Kiitokset kaikille siitä.

*****


Helsingin Sanomissa oli taannoin juttu tutkimuksesta, jossa kartoitettiin eri-ikäisten nuorten suhdetta paitsi kulutukseen, myös valtaan ja maineeseen, roolimalleihin ja tulevaisuuden toiveisiin.

Ehkä hieman yllättävästikin 15–19-vuotiaiden suomalaisena sankarina kolmossijalle Mannerheimin ja Kekkosen jälkeen nousi Tove Jansson. Huimaa.

(Lähde: City-lehden Arvobarometri 2010)

HS otsikoi:

"Brändätyt? Nuori ostaa kuin aikuinen"

"Teini ei ole uhri - Tutkijat ja tutkimukset romuttavat käsityksiä teineistä ja brändeistä"

Teinit eivät ole tyhmiä. "He pelaavat brändeillä, käyttävät niitä hyväkseen ja jopa muuttavat brändien alkuperäisiä merkityksiä", sanoo varhaisteinien suhdetta brändeihin tutkinut kauppatieteen tohtori Sami Aledin.

Teini ei ole passiivinen nahjus, joka uskoo kaiken, mitä hänelle kerrotaan. Hän tulkitsee mainoksia ystävien ja perheen avulla ja valitsee ajatuksiinsa sopivat brändit, jotka istuvat vanhempien kukkaroon.

(Eija Kautonen, HS 21.4.2010)

Näin siis, kun teinit kuluttavat. Myös kulttuuri brändää tuotteitaan. Muumien herkän hienovireisen ja pehmeän arvomaailman voisi ajatella olevan vaikeasti 'myytävissä' teini-ikäiselle nuorelle. Vai onko näin?


Mietitäänpä tätä hetken.

Toven tuotannon yksi keskeinen piirre tuntuu olevan se, että se onnistuu puhuttelemaan hyvin eri-ikäisiä ihmisiä.

Tanssivaa Muumilaaksoakin on käynyt katsomassa ihmisiä vauvasta vaariin. Kaikki he ovat nähneet ja ymmärtäneet asian hieman omalla tavallaan, omasta näkökulmastaan. Kiinnepisteenä on voinut olla kiinnostus fantasiaan, turvallisen tuttu muumien maailma, ja se mitä se edustaa, tai nykytanssi itsessään, ja se, miten tanssi suhtautuu muumeihin.

Saattaa olla, että muumien maailman avoimuus, mutta myös sen anarkisuus, ja yllätyksen mahdollisuus kiinnostaa.

Ihmisiä on erilaisia. Ihminen myös oppii katsomaan tanssia, tai lukemaan kirjoja. Monesti impulssi tulee joltakin läheiseltä, ei välttämättä omilta vanhemmilta, mutta syntyessään halu kokea lisää voi kestää koko ihmiselämän.

Ihmisiä on erilaisia.

Lapsia. Ja myös vanhempia(...) Minkälaista vanhemmuutta sitten edustaa äiti tai isä, joka puolipakolla raahaa teini-ikäiset lapsensa teatteriin, kun on selvä että monen teinin maailmassa ja mielessä on akuutimpia aiheita kuin Tove Jansson. Tai nykytanssi.

Antaako vanhempi lapselle näin impulssin tutustua johonkin uuteen, vaiko vain pakottaa mukaan.

Enpä tiedä?

Mutta palataan vielä tuohon mainitsemaani tutkimukseen, jossa Tove nostettiin sijalle kolme. Mitä se merkitsee?

Yksi nuori jatkaa HS:n jutussa ja kertoo omasta kuluttamisestaan:

"Erottua voi, jos kantaa vaatteensa hyvin eikä häpeile tai pelkää."


Mietin, onko tämä Toven kirjallisuuden yksi punainen lanka, se että, ihminen lopulta löytää oman tapansa olla, olla rohkeasti se mikä on, ei häpeillen, eikä peläten.

Vaikkei näyttäisikään aivan samalta kuin kaverit ympärillä.



Terveisin,

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD