 |
| Kuvat: Anne Virta |
Yksi hienoimmista Tanssiva Muumilaakso -kokemuksista oli, kun matkustimme Japaniin elokuussa 2009. Fukuoka Art Museum järjesti Suomea ja Tove Janssonin työtä esittelevän lastenkulttuuri- ja mediakasvatustapahtuman, jossa pääsimme pilotoimaan vuorovaikutteista Kurkistuksia Tanssivaan Muumilaaksoon -teosta.
Fukuokasta noin tunnin matkan päässä, vuorten ympäröimässä Tagawan entisessä kaivoskaupungissa työskentelimme tanssija Suvi Elorannan ja säveltäjä-tuottaja Heikki Mäenpää kanssa studiossa teoksen musiikki- ja liikemateriaalia kehittäen kolmen päivän ajan Fukui-perheen vieraina. Teimme myös retken lähellä Tagawaa sijaitsevalle uskomattoman kauniille Hiko-san vuorelle ja vuorella sijaitsevaan shinto-temppeliin.
Metsällä ja puilla on Japanissa hyvin merkittävä rooli. Muistan lukeneeni, että muinaisen Shinto-uskomuksen mukaan jumala laskeutui taivaasta kauniille vuorelle vanhan korkean männyn latvaan. Japanissa onkin enemmän kuin 15 puulajia, joita on käytetty uskonnollisissa rituaaleissa. Koska metsillä, pyhillä lehdoilla ja puilla on japanilaisille niin merkittävä rooli, niiden erityinen tunnelma ja luonnontila halutaan säilyttää suojelulla.
Kun kiipesimme jyrkkiä portaita pitkin ylös Hikosan Jingū (英彦山神宮)-temppeliä kohti, oli helppo ymmärtää miksi animismi on ollut japanilaisessa kulttuurissa niin keskeisessä osassa. Jumala on kaikkialla, ei ainoastaan elävissä olennoissa, vaan se myös ympäröi kaikkea. Pyhätön sanotaan olevan rakennettu vuonna 740! Hōhei-den -luentorakennus on rakennettu 1616 ja pronssinen Shinto-portti Kane-no-Torii vuonna 1637. Meitä ympäröi vuorella juhlallisen vakava tunnelma. Taisimme olla ainoat vierailijat, ja silti tuntui ettemme olleet yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti