Ryntäilyjä Osa 2: Mörön matkassa

”(…)autenttinen oleminen ei muumien maailmassa, toisin kuin Sartrella tai Camus’llä, tarkoita irtautumista toisista, vaan kanssaelämistä, elämistä perheyhteydessä, joka samaan aikaan pitää huolta toisistaan ja antaa toisilleen tilaa, vapauden toteuttaa itseään.”

Korhonen, Kuisma Kohtaa oma mörkösi (Parnasso 2/2007)

Kohtaa oma mörkösi(...) Niin. Kuisma Korhonen lainaa yllä Sari Valkeajoen Pro gradu-tutkielmaa vuodelta 2001, "Minä en kuulu enää tänne" - Tove Janssonin Muumi-teosten henkilöiden eksistentialistisia kokemuksia.

Yritteliäänä ihmisenä ja koreografina olen tässä miettinyt mörköjä. Mistä ne tulevat? Miettimistä seurasi kolmeosainen lisäkysymys: a) Mistä Tove Janssonin teksteissä on kyse? b) Mistä elämässä on kyse? c) Mistä minun elämässäni on kyse?

Korhonen pohtii Parnassossa, josko Jansson kirjoittaessaan yksilön riippumattomuudesta pohjimmiltaan halusi lukijoiden jättävän fiktiivisen maailman ja ryhtyvän luomaan omia seikkailuitaan. - Oma elämä siis ensin ja ennen kaikkea. Niin. Ja soveltavan empatian taidon lisäksi pitäisi uskaltaa myös itse mennä koke(ile)maan ja välin vaikka epäonnistumaan. Ymmärretty. Vaikka ei kuunteleminenkaan aina helppoa ole(...) Eletty on. Epäonnistuttu. Sitäkin. Herää vaan kysymys, onko ylipäätään mahdollista herättää henkiin Janssonin luomaa maailmaa sanallistamatta hänen seikkailujaan? Sanomatta. Ilman sanoja. Sanaakaan sanomatta huonosti sanottu(?) Vaiko niin, että tarinoiden miimisen uudelleenesittämisen sijaan puhuisimme auki omaa ja yhteistä ’sisäistä’ mielenmaisemaamme. Tanssien. Oli se sitten laakso tai(…) Siinä se tuli. Mörkö. Ja tähän haluaa vastata ehdottomasti kyllä.

Sen sijaan että keskittyisimme esittämään ’tarinaa’ kertojan näkökulmasta tapahtumien kulkuun fokusoiden, haluamme vaihtaa näkökulmaa, ja tuoda esiin Janssonin hahmojen erityisiä luonteenpiirteitä ja tunnetiloja. Näin. Mitä liike sitten kertoo hahmojen persoonasta, kokemuksista ja tunteista? Osattaisiinko kertoa henkilöhahmojen sisäisistä mielenliikkeistä? Kuisma jatkaa. Kun "keskeinen henkilö puuttuu, näkökulma vaihtuu jatkuvasti henkilöstä toiseen. Eri näkökulmien väliset erot ja ristiriidat korostavat keskeistä teemaa: yhteisön ja yksilön välistä kriisiä." Jokaisella hahmolla on oma ongelma ja suhde perheeseen. Ainoastaan Mörkö on kaiken inhimillisen probleeman ja empatian ulkopuolella. Vai onko sekään? Sitä paitsi taidan pitää ajatuksesta, että kaiken probleeman keskellä olisi Kertoja ja vielä Kaikkitietävä.

Mutta entä jos muutamalla sanalla yrittäisi kuvailla Muumilaakson hahmoja ja niiden sisäisiä konflikteja:

Muumipeikko= Maskuliinisuus / Epäröinti / Identiteetin Löytäminen

Muumimamma= Äidillisyys, Uhrautuvaisuus / Oman tilan ottaminen

Muumipappa = Isällisyys, Toimeliaisuus / Irrallisuus

Nuuskamuikkunen= Yksilö; Oma Totuus, Anarkia / Yhteisöllisen vastuun otto, Sitoutuminen

Pikku Myy= Olosuhteiden Yläpuolella

Vilijonkka= Kontrolli, Pessimismi / Vapautuminen, Luottamus

Näkymätön Lapsi= Suojaus / Eheytyminen

Mörkö= Absoluuttinen Toinen

Noh. Vaikeaa tietenkin. Teoksen kannalta tässä tuntuu merkittävältä se, että Jansson on kirjoittanut ehkä Pikku Myytä lukuun ottamatta niin monisärmäisiä ja puutteissaan niin inhimillisiä tyyppejä, että niiden ’nahkoihin’ asettuu mielellään ja ymmärtäen. Ja omaa maailmaa raottaa siinä sivussa kuin vähän varkain(…) Niin. Sanoisin Laakson asukkaiden puolesta, että maskotteja me emme ole, ihmisiä meistä ei tule, keitä me sitten olemme? Ja siihen kysymykseen yritetään vastata.

Lainaan lopuksi Kuisman pohdintaa suhteestamme muumeihin: ”Olemme ehkä liian tottuneita muumien läsnäoloon havaitaksemme heidän maailmansa todellisen hurjuuden. Hurjuus on tietenkin kesytetty muumihahmojen hellyttävyydellä, vanhempien hätääntymättömällä asenteella, kertojan äänen hiljaisella huumorilla. Mutta yhtä kaikki, mielemme joutuu sopeutumaan maailmaan, jonka lait ovat lähempänä unta kuin valvetta.

(…)Vai kävelemmekö Muumipeikon kanssa kohti Toista, kohtaamme kasvoista kasvoihin meren yli leijailevan kauhun, silläkin uhalla että maa jalkojemme alla järkkyy.”

Samuli Roininen, tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Ryntäilyjä Osa 1: Tanssiteoksen suhteesta Janssonin kuvituksiin - tanssi heilauttaa toiminnan käyntiin

Ensinnäkin täytyy todeta, että Sirke Happosen mukanaolo projektissa on ollut paitsi hirmu antoisaa ja mielenkiintoista myös hauskaa. Koreografina olen mietiskellyt hiukan samaa problematiikkaa kuin hän tutkimuksessaan. Parasta olisi varmaankin antaa Sirken itse selittää ajatuksiaan. Mutta mitäs meni julkaisemaan erinomaisen kirjan kaikkien luettavaksi. Tämän siitä saa.

Ensimmäinen kysymys: - Miten Jansson kuvituksissaan luo liikettä? Ja miten hän teksteissään karakterisoi eri henkilöhahmojen tyypillistä tapaa liikkua. Tulkitsemme hahmon asennosta, liikekielestä, liikkeen rytmistä ja dynamiikasta sitä, mihin hän on menossa ja mistä tulossa. Kuka hän on? Esimerkiksi Vilijonkkalla on oma luonteenomainen hieman etukumara, kaatumaisillaan oleva ryhtinsä, joka tuo hahmoon vaikutelman jatkuvasta valppaana ja varuillaan olemisesta. Tyypillinen liikedynamiikka ja tilaorientaatio voisi olla kuin villillä vauhkoontuneella eläimellä. Toisaalta myös jo pysähtyneen, jännitteisen mutta staattisen asennonkin nähdään kertovan jotain Vilijonkkan henkilöhistoriasta ja koetuista tunteista.

”Miten elehtii ja liikkuu Vilojonkka, kun häntä katsoo tanssivana olentona? Silloin kun hän ei varsinaisesti tanssi, vaan juoksee tai vaikkapa vain seisoo paikallaan. Millä tavoin liikkeen vaikutelmat näkyvät fiktiivisessä maisemassa ja siihen sijoitetussa henkilöhahmossa? Miten Jansson synnyttää huumoria liikkeen ja pysäytyksen keinoin?” Happonen, Sirke Vilijonkka ikkunassa – Tove Janssonin muumiteosten kuva, sana ja liike (WSOY 2007)

Sirke on avannut aihetta juuri liikkeen ja tanssin näkökulmasta tutkimuksessaan ”Vilijonkka ikkunassa – Tove Janssonin muumiteosten kuva, sana ja liike” (WSOY 2007).

”(…)tanssin liikekieli onkin lähellä kuvituksen tapaa ilmaista draamallisia jännitteitä, tunteita ja tapahtumia, tragiikkaa ja komiikkaa. Tanssin estetiikka sopii nähdäkseni myös kuvakirjan ja kuvitetun tekstin tarkasteluun, sillä sen avulla pääsee lähelle niitä alueita, joihin kuva ja sana kurkottavat yhdessä ja erikseen: tilaan, liikkeeseen ja henkilökuviin.”

Myös tanssiteatterissa luodaan henkilökuvia tilassa liikettä karakterisoiden. Voidaan etsiä erilaisia liikkeellisiä vastapareja tuomaan kontrastia ja rakentamaan teoksen dynamiikkaa, tai korostamaan draamallisia käänteitä. ”Hahmoon (tai figuuriin) sisältyvä liike on yhteydessä sen visuaaliseen muotoon ja voi syntyä riippumatta siitä, kuvataanko hahmo liikkumassa. Hahmon muoto synnyttää assosiaation liikkeestä ja sen suunnasta, se voi olla sommittelullisesti avoin tai sulkeutunut, suunnattu tai passiivinen. Toiset hahmot antavat vaikutelman sulkeutuneisuudesta ja paikallaan pysyvyydestä, kun toiset taas ovat täynnä liikettä eri suuntiin. (…)Joskus asento on muutoksen merkki: se kertoo intentiosta, hahmon päämäärästä, joka on olemassa vaikka hahmo ei kertomuksen rajoissa sinne koskaan pääsisikään. Kuvituksen intentiot näkyvät alkavien tai jatkuvien liikkeiden suuntina.”

”Asennot ovat muumiteoksissa kokonaisvaltaista henkilökuvausta koskevaa ainesta. Etenkin myöhemmissä muumikirjoissa Jansson liittää henkilöhahmoihinsa koontomaisia sanallisia ilmaisuja: kääriytyä, käpertyä, kutistua, käpristyä sisäisesti (rulla in, rulla ihop, krypa ihop, krympa invärtes). Niitä on enemmän kuin ojentumiseen liittyviä ilmauksia. (…) Koonto –avautuminen – ajattelun ei kuitenkaan tarvitse jäädä yksittäisten ilmaisujen tarkasteluun, vaan tuo vastapari näyttäytyy myös laajempana osana kertomusten kokonaisuutta. (…) tämä asentopari ilmaisee päähenkilön [Vilijonkka]kokemia vaiheita ja muutosta ja on mukana luomassa energistä virettä, joka kantaa läpi kertomuksen.”

Tanssissa staattisuuden ja dynaamisuuden vaihtelut niin tempossa kuin liikkeissäkin on yksi keskeinen dramaturgian keino. Luodaan vaikutelmaa siitä, että jotain on muuttunut, jotain uutta ja erilaista on tapahtunut. Happonen jatkaa kuvituksen dynamiikan lainalaisuuksista näin: ”(…) liike on ymmärrettävä lähimmä dynaamisuutena, kuvaan ladattuna energiana. Rikkonaiset, eri suuntiin osoittavat viivat luovat kaaoksen vaikutelman. Frontaalitason välttäminen voi puolestaan aiheuttaa illuusion, että esitetty kuvio kelluu vailla kiinnekohtaa. Melko tavallinen tapa synnyttää liikettä myös kuvitustaiteessa on vääristää ja venyttää muotoa. Vääntynyt ympyrä tai nelikulmio näyttää suuntautuvan jonnekin, ja juoksevan hahmon takimmainen jalka piirretään usein pidempänä kuin toinen.”

Happonen analysoi Janssonin kuvituksien dynamiikkaa lainaten nykytanssin sanastoa: ojentuminen eli release, koonto - kohotus, suspensio eli pidätys ovat tuttua tanssijantyön sanastoa. ”Suspensio, liikkeen pysäyttäminen ja sen samanaikainen jatkumisen illuusio, soveltuu luonnehtimaan Janssonin kuvitusten ja tekstien liikevaikutelmia. Niissä on jännite, joka jatkuu: saa odottamaan, kiinnostumaan, vaikuttumaan. Janssonin kuvaamissa tanssillisissa asennoissa liike viedään usein ääriasentoon ojentautumisen, varsinkin vapautumisen, ilmaisemiseksi; koonto on taas joko hienovaraista kumaraa tai voimakkaan ekspressiivistä selän köyristämistä.”

Kolmas tekstin, kuvituksen ja tanssin yhteinen nimittäjä on niiden rytmi. Jansson luo teksteissään rytmisiä vaihteluita erilaisilla pysähdyksillä, sekä jaksottelemalla ja siten ohjaamalla lukemisen dynamiikkaa. Kiinnostavaa on verrata esim. usein toistuvaa kolmen pisteen käyttöä lauseen perässä merkitsemässä henkilön katkeilevaa ajatuksen kulkua tai keskeneräistä mietettä(…) Tälle liikkeellinen vastaavuus olisi liikefraasin äkillinen pysäytys ja liikkeen jääminen resonoimaan tilaan ikään kuin etsien uutta motiivia aloittaa uudelleen.

Happonen analysoi edelleen Mörön tapaa liikkua näin: ” Raskain ja vavahduttavin liikehdintä kuuluu muumisarjassa Mörölle. Koska Mörön keskivartaloa ja jalkoja ei ole ollenkaan kuvattu, liike on suorastaan mahdoton ja siksi vaikuttava: vuori, joka levenee ylhäältä alaspäin, tanssii. Mörkö tanssikin vain yhdessä kirjassa, teoksessa Pappan och havet jossa hänen tanssiaan kuvataan yksinomaan tekstissä.(…)Tulkinnasta riippuen Mörkö joko purjehtii levittäytyneessä asennossa tai lentää(…)Yksi todistus liikkeen ja pysähdyksen voimasta ja niiden keskinäisestä suhteesta onkin se, että nimenomaan Mörkö ryhtyy tanssimaan, ja että kerran tanssinut Mörkö poistuu muumikirjallisuudesta iäksi.”

Tällaista. Toistaiseksi olen nähnyt Mörön tanssivan vain unissani. Mutta kyllä se sieltä. Palataan(…)

Samuli Roininen, tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Otuksen tietoisuudesta

Hyvää Uutta Vuotta 2010! - No jaa(..) Vuosilukuja. Päivämääriä. Teknisesti ottaen tätä kirjoittaessani ei ole vielä se h-hetki. Mutta tärkeä päivä kuitenkin: Tanssivan Muumilaakson ensi-iltaan on jäljellä enää 100 päivää!! Tai tarkemmin 100 päivää ja 100 yötä. Statistisesti meillä menee kai ihan kivasti(…) Olen vaan hämmentyneen tietoinen näistä luvuista. Ja missähän kaikki muut ovat? Suljen Jukka Laajarinteen uuden teoksen MUUMIT JA OLEMISEN ARVOITUS, ja jään miettimään hänen väittämäänsä siitä, että Toiset ovat olemassa olemisellemme ei ainoastaan tarpeellisia mutta kerta kaikkiaan välttämättömiä. Merkittävä väite.

Hän kirjoittaa näin: ”Pidetään mielessä, että otuksen tietoisuus on aina suuntautunut johonkin muuhun kuin itseensä, ja tuo johonkin kurottuminen määrittelee tietoisuuden. Kun poltan sormeni liedellä, tietoisuuteni on kipu, mieleeni mahtuu vain tuo aistimus. Kun kuulen metsästä rapinaa, olen tuo rapina. Nälkäisenä olen nälkä ja olen ruoka, jota tavoittelen. Tällöin en ajattele itseäni, en ajattele minua. Minä puuttuu maailmastani, on vain aistimuksia ja on haluja ja tarpeita ja tavoitteita. On vain esineen kaltaisia olioita. Riittävän keskittynyt, itseään ajattelematon ötökkä on ehkä ötökkä aidoimmillaan.” (Laajarinne, Jukka Muumit ja olemisen arvoitus, WS Bookwell Oy 2009)

Aivan. Ajatus pätee myös läsnä olemisessa esittämisen hetkessä. Tuota johonkin kurottumista haluaisin miettiä edelleen. Tässä kiinnostaa ajatus siitä, että voisin fyysisesti olla se aistimus, joka kulloinkin määrää motiivini liikkua. Silloin ötökkää, tai niin kuin tässä, otusta ei määrittelekään se millaiseksi hän itsensä kokee vaan mitä hän aistii, ts. haluaa tai kaipaa, tuntee, näkee, kuulee. Ja millaiseksi tuo kurottamisen hetki muotoutuu, kun otamme vastaan aistimuksia jatkuvana virtana useista ilmansuunnista? Ötökän kuva tuskin ehtii valmistua, kun sitä taas jo viedään. Syntyy liikkeellisestikin hauskan dynaaminen mielikuva; pienessä muutoksessa oleva tanssiva olio, jonka liikelogiikka on ennemminkin täysin absurdi kuin abstrakti tai kerronnallinen.

Kuinka muuttuisi liikkeeksi vaikkapa seuraavankaltainen ulkoapäin annettu ötökän ympäristön ja itsensä tutkiskeluohjeistus: ”TERVETULOA! ESITTELEPÄ ITSESI. TÄLLÄINEN MINÄ OLEN. AIKA PITKÄT KOIVET(…) Näytä miimisesti: Nuku rauhassa. Äläkä sure. Ensimmäisen kevätpäivänä minä olen taas täällä luonasi. Rakenna pato minua odotellessasi. Näytä kuinka korkea pato, ja kuinka se leviää tilassa. Ylitä se. Tee vaikka voltti. Kuperkeikka. Ja tajua että olet uudessa tilassa ja maisemassa. Mikä tämä paikka on? Ohi painaa jokin lentävä ja räpyttelevä otus!!! Väistä ja yritä nähdä mikä se oli. Ui-jui. Jalkoja polttaa. Yritä puhallella niitä vuoroperään. Kunnes päätät että on parasta pitää vasen jalka korkealla ilmassa. Siellä se on turvassa.

Ja huomaa omat komeat tassusi. - Nämä ovat minun tassuni! Ja ne liikkuvat. Harovat ilmaa. Lähde näiden tassu-impulssien perään. Minne ne vievät? Ja mitä on tämä tahdoton kävely? Mitä on tämä harmiton hyppely? Muista myös kauniit kyynärpäät. Piirrä ilmaan oma nimesi kyynärpäälläsi.

Jatka ilmaan piirtelyä. OTA AIKAA!! IHMETTELE ASIOITA. OSOITTELE, NUUHKI, OLE SOPIMATON? EPÄILE ITSEÄSI ja muita tilassa olijoita, KATSO KUMMASTUNEENA, ja jatka käden impulsseja. KORJAA ITSEÄSI!! Ei, ei, ei! Tämä meni ihan väärin. Senkin sekopää! Esitä toiselle VETOOMUS!! VETOOMUS PIKKUÖTÖKÖIDEN PUOLESTA. MIIMINEN VETOOMUS: PIKKUÖTÖKÖILLE OIKEUKSIA!! Sitten päätätkin että on parempi esittää VETOOMUS KOTIRAUHAN JA YKSINOLON PUOLESTA. YRITÄ VAKUUTTAA TUO TOINEN OLIO SIITÄ ETTÄ ON PAREMPI OLLA IHAN OMASSA RAUHASSAAN. HALUAN OLLA AIVAN YKSIN! Haisetko sinä??!

Niin. Laajarinne jatkaa näin: ”Tilanne muuttuu, kun olen tekemisissä jonkun Toisen kanssa. Jos vaikkapa Toinen näkee, miten putoan riippumatosta, ymmärrän välittömästi, että hän näkee minut naurettavana. Minä olen naurettava. Muutun äkkiä tietoiseksi itsestäni, ja niin maailmaani kuuluukin esineen kaltaisten olioiden lisäksi tietoisia olioita: tuo Toinen ja minä itse.” (Laajarinne, Jukka Muumit ja olemisen arvoitus, WS Bookwell Oy 2009)

Joutua tekemisiin(…) Kuinka liikkeellisesti herkullinen onkaan tuollainen pysähtynyt harkinnan hetki näyttämöllä, kun kaksi täysillä omaan toimintaansa ja aistimukseensa kurottavaa ötökkää huomaavatkin toisensa. Alkaa yhteisen pinnan etsintä, hyväksyvä tassuttelu tai sitten, niin kuin ötököille usein käy, poliittisesti epäkorrekti kommentointi. Tove Janssonin teoksissa tuntuu nousevan monesti teemaksi nimenomaan tällainen yksilön ja Toisen, tai yksilön ja yhteisön välinen konflikti. Jokaisella otuksella tuntuu olevan omat ongelmansa, jotka odottavat ratkaisuaan.

Tanssin näkökulmasta ongelman olemassaolo on tietenkin jo dramaturgiaa, sisäisiä jännitteitä, ja lupaus muutoksesta ja liikkeestä. Koreografina Tanssivan Muumilaakson mieltää solististen ötököiden temmellyskenttänä, josta on kuitenkin noustava sellainen yhdessä tekemisen ja kokemisen tanssi, jolla voidaan kurottaa paitsi aistimuksiin myös yleisöön. Tässä kiinnostavat koreografiassa näkyvät niin oppimisen ja opettamisen prosessit, kuin yhdessä oivaltamisen ja idean kehittelyn teemat. Kaikista ötököiden konflikteista huolimatta, tai ehkäpä juuri niiden takia, on Toiselta oppiminen yksi inhimillisen kanssaelämisen lähtökohta. Niin, ja se että ottaa riskin kaiken naurettavuudenkin uhalla.

Nähdään 100 päivän päästä!

Samuli Roininen, tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD
Tampereella, joulukuussa 2009

Joulun vaarallisuudesta

Lomat lähestyvät ja Tanssivan Muumilaakson tanssijat ja muu työryhmä karkaavat kukin omiin joulumaisemiinsa. Jouluna tavataan perhettä ja ystäviä. Jouluna muistetaan pienimpiä ja vähempiosaisia, kaivataan jo pois menneitä. Joulu voi olla myös kamalaa pakkolomaa. Riippuu näkökulmasta. Tuntuu tietenkin hyvältä saada etäisyyttä projekteihin. Ja toisaalta on tämä kauhea malttamattomuus päästä taas töihin käsiksi. On niin paljon vielä asioita, joista ei ole sovittu. ”Voi miten kauheata! Ei, sietämätöntä(...)” sanoisi Kampsu.

”Sitten he kaikki istuutuivat lumeen odottamaan onnettomuutta.
Aika kului, mutta mitään ei tapahtunut.
Vain pieni nyyti, se joka oli ollut juomassa teetä, pistäytyi esille puuvajan takaa. Se oli ottanut mukaansa kaikki sukulaisensa ja sukulaistensa ystävät, ja kaikki olivat yhtä pieniä ja harmaita ja surkeita ja palelevia.
- Hauskaa joulua, nyyti kuiskasi kainosti.
- Sinä olet todella ensimmäinen, jonka mielestä joulu on hauska, sanoi Muumipappa. Etkö sinä ollenkaan pelkää mitä tapahtuu, kun se tulee?”
(Jansson, Tove Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia 1962, WS Bookwell Oy 2003 )

Niinpä. Joulu näyttäytyy aika pelottavana, kun ei ihan tiedä mitä on tulossa. Taas tuo näkymättömyyden teema: se että pelkäämme eniten juuri sitä, jota emme tunne. Monelle pikkuötökälle joulu on pelottava taas sen vuoksi, että juuri silloin kokee itsensä sivulliseksi ja yksinäiseksi. Nekin, jotka arvostavat omaa vapauttaan ja riippumattomuuttaan yli kaiken, saattavat tuntea eksistentialistista epäröintiä, kun vuosijuhlan aikaan perheelliset kokoontuvat rakentamaan jouluisia rituaalejaan.

Perhejuhlalla tuntuu olevan Janssonin kirjallisuudessa erityinen merkitys. Teoksen dramaturgiaa ajatellen juhla toimii sitä edeltävien tapahtumien kokoajana. Ja juuri tanssilla on keskeinen tehtävä näissä monesti rituaalisissa, esimerkiksi kotiinpaluun tai seikkailusta selviytymisen juhlissa. Juhlatanssi. Tanssin juhlaa. Mörkö on poistunut ja Boel Westinin sanoin tanssi ”ilmentää ilon tunnetta, yhdessäoloa ja tilanteen erityisarvoa.” Elämä on juhla. Sanotaan, että juhla on elämää.

Muumilaakson marraskuussa homssu nimeltä Tuhto on rannalla vastaan ottamassa laaksoon palaavaa Muumiperhettä. Vastuu ja vapaus. Jokaiselle perhe ei kuitenkaan ole mahdollisuus. Westin jatkaa Nuuskamuikkusesta: ”(…)on säveltäjä, joka etsii viittä puuttuvaa tahtia laakson sadelauluun, ja kun on löytänyt ne, kertomuskin on kuin valmiiksi sävelletty – kaikki on paikoillaan. Nuuskamuikkunen ja Tuhto antavat kaksi näkökulmaa perheeseen, toinen eroaa perheestä ja toinen ottaa sen vastaan. Niiden kautta Jansson kirjoittaa kaksinaisesta suhteestaan perheeseen – toinen näkee ne kivenä ja antaa niiden kadota, toinen näkee ne valona ottaa vastaan.” (Westin, Boel Tove Jansson; Sanat, kuvat, elämä Schildts 2007)

Näin. Muistetaan, että jokainen ötökkä on laulun arvoinen, yksin tai yhdessä.

Niin. Ja kun on lahjojen antamisen aika, niin sitten vielä tällainen tanssillinen mielikuva Sinulle: Väänsimme riitaa kollegani kanssa siitä, pääsisikö kyljelleen kaatunut hattivatti pystyyn omin avuin. Oman tutkimukseni mukaan hattivatit ovat toisistaan symbioottisia otuksia, lähinnä sienirihmastoon verrattavia, eivätkä siis ylipäätään pysy pystyssä itsekseen. Toiseksi niillä ei ole käsiä, tassuja vaan jonkinlaisia sienihetuloita muistuttavat lärpäkkeet, joilla olisi aika paha ponnistaa. Näin ollen mielestäni maahan kaatunutta hattivattia on autettava ja otettava se riski, että itse saa sievoisen sähköiskun. Taitava kollegani kuitenkin osoitti teoriani virheelliseksi, vääntäytyi lattialle jalat yhdessä, kädet kuvitteellisesti kylkiin sidottuina ja alkoi kammeta itseään ylös. Ja hetken hattivatteiltuaan siis onnistui. – On opittava myös olemaan väärässä. Joskin oli pakko huomauttaa, että hattivateilta puuttuvat myös kyynärpäät.

Hyvää ja turvallista joulua kaikesta huolimatta.

Samuli Roininen, tanssija – koreografi, Tanssiteatteri MD, Tampereella, joulukuussa 2009

Performances spring 2010 and tickets

April 2010

Thu April 8th at 18.30 (premiere)
Tue April 13th at 10
Tue April 13th at 18.30
Wed April 14th at 10
Wed April 14th at 18.30
Thu April 15th at 10
Thu 15th at 18.30

May 2010

Mon May 10th at 18.30
Tue May 11th at 10
Tue May 11th at 18.30
Wed May 12th at 10
Wed May 12th at 18.30
Thu May 13th at 14
Sat May 15th at 14
Sun May 16th at 14
Tue May 18th at 10
Tue May 18th at 18.30
Wed May 19th at 10

Tickets: adults 15 euros, children under 15 years 8 euros, group ticket (10 tickets or more) à 8 euros, family ticket (five tickets) 50 euros.

Reservations: tel. +358 10 43 93 430, liput@tanssiteatterimd.fi

Tickets also available via Piletti.

Esitysajat kevätkaudella 2010 sekä liput

Huhtikuu 2010

To 8.4. klo 18.30 (ensi-ilta)
Ti 13.4. klo 10
Ti 13.4. klo 18.30
Ke 14.4. klo 10
Ke 14.4. klo 18.30
To 15.4. klo 10
To 15.4. klo 18.30

Toukokuu 2010

Ma 10.5. klo 18.30
Ti 11.5. klo 10
Ti 11.5. klo 18.30
Ke 12.5. klo 10
Ke 12.5. klo 18.30
To 13.5. klo 14
La 15.5. klo 14
Su 16.5. klo 14
Ti 18.5. klo 10
Ti 18.5. klo 18.30
Ke 19.5. klo 10

Liput: aikuiset 15 euroa, lapset alle 15 vuotta 8 euroa, ryhmälippu (10 lippua tai enemmän) à 8 euroa, perhelippu (viisi lippua) 50 euroa.

Varaukset: puh.+ 358 10 43 93 430, liput@tanssiteatterimd.fi

Lippuja myy myös Piletti.

A peek into the upcoming piece

Here is the trailer for Dancing Moominvalley.

Enjoy!

Vilkaisu tulevaan teokseen

Tässä traileri Tanssivaan Muumilaaksoon.

Nauti pois!

Kurkistuksia Tanssivaan Muumilaaksoon, Fukuoka Asian Art Museum, Japani Elokuu, 2009

Tanssiva Muumilaakso -kollektiivi osallistui Tanssiva Muumilaakso -projektin valmistelevana tahona Japanin Fukuokassa heinä-elokuussa 2009 järjestetyn, Suomea ja Tove Janssonin työtä esittelevän lastenkulttuuri- ja mediakasvatustapahtuman järjestämiseen. Kutsun työryhmälle esitti tapahtuman järjestävä taho, Community of the Culture with and for Children /NPO yhdessä Fukuoka Asian Art Museumin kanssa.

Kolmiviikkoisen, 23.7. – 16.8.2009 kestäneen tapahtuman aloittivat Asian Art Museumissa Tampereen Taidemuseon Muumilaakson Tove Janssonin alkuperäiskuvitusten Digigrafie-näyttely, säveltäjä Heikki Mäenpään Musical Landscapes from Moominvalley -konsertit ja Tampereen Taidemuseon Muumilaakson Elina Boneliuksen Muumi-luento.

Fukuokasta noin tunnin matkan päässä, vuorten ympäröimässä Tagawan entisessä kaivoskaupungissa työskentelimme tanssija Suvi Elorannan ja Heikin kanssa studiossa teoksen musiikki- ja liikemateriaalia kehittäen kolmen päivän ajan Fukui-perheen vieraina. Melkoisena inspiraationa oli retki lähellä Tagawaa sijaitsevalle vuorelle. Lainaan tässä omia Facebook-merkintöjäni siltä päivältä: "Itataki kotai mas. Got to go. Food is Excellent in Japan. Visited another holy mountain Mt Hiko-san and the Shinto Shrine. Very touched by its beauty and piece. Worked hard aswell. Tomorrow our show starts at13. So. Greetings from Fukuoka!!!"

Kurkistuksia Tanssivaan Muumilaaksoon- esityksissämme ja kahdessa tanssiteatterityöpajassa jatkoimme Heikin aloittamaa musiikillista yhteistyötä japanilaisen "Ringin´ Bells Rondo Club"-trion kanssa. He tulevat soittamaan myös lopullisella Tanssiva Muumilaakso 'soundtrackillä'.

Hillittömän hauskoihin tanssityöpajoihimme osallistui n. 50-60 lasta, vanhempaa ja opettajaa. Niin ja muutama tulkki. Esityksen näki noin 300-400 museovierasta. Näyttely ja siihen liittyvät tapahtumat tulivat hyvin uutisoiduiksi ja keräsivät kaiken kaikkiaan yli 40 000 kävijää ja olivat virallinen osa Suomen ja Japanin diplomaattisuhteiden 90. merkkivuotta.

Terveisin Samuli

Tanssivaan Muumilaaksoon tulossa diabolinen pandemonium!

Huhtikuussa 2010 tulee ensi-iltaan Tanssiteatteri MD:n Tove Janssonin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -kirjaan perustuva koko perheen tanssiteos, jossa avataan Janssonin teoksista tuttuja näkymättömyyden, toiseuden ja erilaisuuden teemoja. Tulossa on hurjan haastavan hauska projekti. Tätä kirjoittaessani olen kuitenkin vielä vähän ymmälläni.

Yritän ymmärtää sitä, miten Tove luo kuvituksissaan liikettä. Ja miten hän teksteissään karakterisoi eri henkilöhahmojen tyypillistä tapaa liikkua. Voisiko liike näyttämöllä lähteä liikkeen vaikutelmasta Janssonin viivassa? Tutkija Sirke Happonen kirjoittaa: ”tanssin liikekieli onkin lähellä kuvituksen tapaa ilmaista draamallisia jännitteitä, tunteita ja tapahtumia, tragiikkaa ja komiikkaa. Tanssin estetiikka sopii nähdäkseni myös kuvakirjan ja kuvitetun tekstin tarkasteluun, sillä sen avulla pääsee lähelle niitä alueita, joihin kuva ja sana kurkottavat yhdessä ja erikseen: tilaan, liikkeeseen ja henkilökuviin.” (Happonen, Sirke: Vilijonka ikkunassa – Tove Janssonin muumiteosten kuva, sana ja liike. WSOY 2007)

Kysyn itseltäni, miksi hyvä lastenkulttuuri voi olla myöskin aikuisille sallittu. Miten Muumilaakson asukkaat reagoivat, kun laaksoon on tulossa jotain ihan kauheaa: ”diabolinen pandemonium”, tai Mörkö? Myrsky? Näkymätön jokin? Sillä niin kuin Tove kirjoittaa: ”Näkymättömän lapsen tavoin minun on opeteltava vihastumaan ja näyttämään se. Luultavasti näytän sitä alussa liikaakin ja siksi tarvitsen eristymisenvaraa. Toivottavasti minulle vähitellen kasvaa omat kasvot.”(Westin, Boel: Tove Jansson; Sanat, kuvat, elämä. Schildts 2007)

Miten minä tanssijana reagoin kaikkeen siihen ei-näkyvään, joka on elämässä alati läsnä? Nostanko vain tassut pystyyn ja vedän peiton korviin, vai alanko haroa ilmaa ja yrittää ymmärtää sitä, joka ei itseään selittele? Uskaltaisinko uskoa anarkiaan ja luottaa tässä omaan intuitiooni. Janssonin teoksissa annetaan välin sarkastinen kuva halustamme etsiä elämäämme uutta sisältöä ja rakentaa identiteettiämme kuvien, kertomusten ja jäljittelyn kautta.

Nyt iskee pieni pelko: Entä jos Tanssivan Muumilaakson väki onkin vain joukko aikuisia, jotka ovat kieltäytyneet järjestelemästä omia perintöastioitaan. Joukko heiluvia, ryömiviä, valssaavia otuksia, jotka käyvät kohti tornadoa toivoen että se heittää heidät sikin sokin pitkin meren rantaa. Kun loppuen lopuksi emme voi ikinä olla aivan varmoja siitä, katsommeko merta mantereelta käsin, vai seisommeko itse saarella.

Samuli Roininen, tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD
Teksti julkaistu aiemmin Nykytanssia Tampere -lehdessä 1/09

Members of the team

Script, composing and sound design Heikki Mäenpää
Script, direction and choreography Samuli Roininen
Costume design and visual realization Carmela Wager
Projection and visual realization Sanna Malkavaara
Lightning design Sari Mayer
Stage manager and set realization Matias Palo
Graphic design Ville-Veikko Heinonen
Research, consultant and lecturer Sirke Happonen
Special Advisor Panu Raninen
ProductionDance Theatre MD, Harjula Production Ltd
In co-operation EPSON, Moomin Characters Ltd, the Moominvalley of the Tampere Art Museum, Harjula Production Ltd and Muumien ystävät -yhdistys Myy ry.
Co-operation and consultants Elina Bonelius / The Moominvalley of the Tampere Art Museum
Sointu Lanki / Muumien Ystävät Yhdistys Myy Ry
Performers Anu Castren/Anniina Kumpuniemi, Suvi Eloranta, Mikko Heino, Sara Kovamäki, Samuli Roininen
Orchestra Muumilaakso Orchestra
Other co-operation partners Heikki Mäkipää / The Finnish Institute in Japan
Sophia Jansson, Roleff Kråkström / Oy Moomin Characters Ltd

Työryhmä

Käsikirjoitus, sävellys ja äänisuunnittelu Heikki Mäenpää
Käsikirjoitus, ohjaus ja koreografia Samuli Roininen
Pukusuunnittelu ja visuaalinen toteutus Carmela Wager
Projisointi- ja visuaalinen toteutus Sanna Malkavaara
Valosuunnittelu Sari Mayer
Näyttämömestari ja lavasteiden toteutus Matias Palo
Graafinen suunnittelu Ville-Veikko Heinonen
Tutkija, asiantuntija ja luennoitsija Sirke Happonen
Erityisasiantuntija Panu Raninen
Tuotanto Tanssiteatteri MD, Harjula Production Oy
Yhteistyössä EPSON, Moomin Characters Ltd, the Moominvalley of the Tampere Art Museum, Harjula Production Ltd and Muumien ystävät -yhdistys Myy ry.
Yhteistyökumppanit ja asiantuntijat Elina Bonelius / Tampereen Taidemuseon Muumilaakso
Sointu Lanki / Muumien Ystävät - Yhdistys Myy ry
Esiintyjät Anu Castren/Anniina Kumpuniemi, Suvi Eloranta, Mikko Heino, Sara Kovamäki, Samuli Roininen
Orkesteri Muumilaakso Orchestra
Muut yhteistyökumppanit Heikki Mäkipää / Suomen Japanin instituutti
Sophia Jansson, Roleff Kråkström / Oy Moomin Characters Ltd

Tanssiva Muumilaakso - Dancing Moominvalley

Huhtikuun 8. päivä 2010 ensi-iltansa saava Tanssiva Muumilaakso (Dancing Moominvalley) on Tove Janssonin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -teoksen pohjalta käsikirjoitettu tanssiteos, joka avaa Janssonin teoksista tuttuja näkymättömyyden, toiseuden ja erilaisuuden teemoja.

Esityksen visuaalisen maailman pohjana ovat Tove Janssonin alkuperäiskuvitukset Tampereen Taidemuseon Muumilaakson kokoelmasta. Tove Janssonin kuvien ja kertomusten maailma siirtyy näin ensimmäistä kertaa näyttämölle tanssiteatterin keinoin.

Teoksen koreografian tekee Tanssiteatteri MD:n koreografi Samuli Roininen ja musiikin säveltää Heikki Mäenpää. Tanssi, musiikki ja visuaaliset elementit, kuten projisoinnit, kietoutuvat toisiinsa tulkitsemaan sitä kokonaisvaltaista ja valloittavaa maailmaa, jonka Jansson tarinoissaan on luonut.

Koreografisen prosessin lähtökohtana on käytetty filosofian tohtori Sirke Happosen väitöstutkimusta Vilijonkka ikkunassa – Tove Janssonin muumiteosten kuva, sana ja liike. Tutkimus kysyy, miten Jansson kuvituksissaan luo liikettä ja miten hän teksteissään karakterisoi henkilöhahmojen tyypillistä tapaa liikkua. Näihin kysymyksiin osaltaan pyritään vastaamaan myös Tanssiteatteri MD:n Tanssiva Muumilaakso –produktiossa.

Visuaalisesti häikäisevässä, läpisävelletyssä koko perheen nykytanssiteoksessa lähestymistapa muumeihin on uusi, mutta teemat ovat kaikille muumeja lukeneille tuttuja.

Dancing Moominvalley - Tanssiva Muumilaakso

Dancing Moominvalley which has it’s premiere in April 8th 2010 is a dance production based on Tove Jansson’s book The Tales from the Moominvalley that opens the well known themes of her books: invisibility, otherness and difference.

The basis of the visual world of the piece are the original illustrations of Tove Jansson in the collection of The Moominvalley of the Tampere Art Museum. The world of the illustrations and the tales of Jansson are now interpreted on stage by the means of dance theatre.

The piece is choreographed by Dance Theatre MD’s choreographer Samuli Roininen and the music is composed by Heikki Mäenpää. Dance, music and visual elements such as projections intertwine to interpret the holistic and fascinating world created in Jansson’s tales.

As the starting point of the choreographic process is the thesis of PhD Sirke Happonen Fillyjonk at the window – The picture, Word and Movement in Tove Jansson’s Moomin Books. The thesis asks how does Jansson create movement in her illustrations and how she characterizes the characters’ typical way to move in her texts. These are the questions the Dance Theatre MD’s Dancing Moominvalley production tries to answer.

Visually spectacular, fully composed contemporary dance piece for the whole family has a new approach to the moomins but the themes are familiar to all of us who have read the books.