Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd
Päivää.
Tapahtumien yön tanssit takana. Kiitokset niistä.
Kurkistuksia.
Ja muutama ajatus. - Kosketuksesta.
Mietin kuinka lähelle yleisöä pääsee.
Ajattelen, että esiintyjänä olisi tottunut katsottavana ja kosketeltavana olemiseen. Olla sitä rutiinilla.
Näiden hahmojen saama ihailu ja hellyys tuntuu hämmentävän esiintyjää.
Yleisö harvoin koskettaa näin kirjaimellisesti. Ja hellyys, jos se on hellyyttä, kohdistuu johonkin tuttuun ja turvalliseen, ei esiintyjään itseensä.
Tai että miten esiintyä, kun katsoja on sokea, ja olet itse mykkä?
Sitä koskettaa. Muumin kuonoa on hyvä koskettaa. Siitä sen tunnistaa.
Vai olisiko sitä voinut tanssia hetken yhdessä?
Sitäkö tämä on?
Tampereen Teatterikesästä.
Samuli Roininen, Tanssiteatteri MD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti