 |
| Kuva: Ari Ijäs, ©Moomin Characters™ |
Ensinnäkin terveiset Tikkurilasta. Näin perästä päin. Kuuluu hyvää.
Tanssivan Muumilaakson ensimmäinen (1.) keikka onnellisesti takana!!!
Talo oli aivan täynnnä ja tunnelma katossa. Kiitokset kaikille siitä.
*****
Helsingin Sanomissa oli taannoin juttu tutkimuksesta, jossa kartoitettiin eri-ikäisten nuorten suhdetta paitsi kulutukseen, myös valtaan ja maineeseen, roolimalleihin ja tulevaisuuden toiveisiin.
Ehkä hieman yllättävästikin 15–19-vuotiaiden suomalaisena sankarina kolmossijalle Mannerheimin ja Kekkosen jälkeen nousi Tove Jansson. Huimaa.
(Lähde: City-lehden Arvobarometri 2010)
HS otsikoi:
"Brändätyt? Nuori ostaa kuin aikuinen"
"Teini ei ole uhri - Tutkijat ja tutkimukset romuttavat käsityksiä teineistä ja brändeistä"
Teinit eivät ole tyhmiä. "He pelaavat brändeillä, käyttävät niitä hyväkseen ja jopa muuttavat brändien alkuperäisiä merkityksiä", sanoo varhaisteinien suhdetta brändeihin tutkinut kauppatieteen tohtori Sami Aledin.
Teini ei ole passiivinen nahjus, joka uskoo kaiken, mitä hänelle kerrotaan. Hän tulkitsee mainoksia ystävien ja perheen avulla ja valitsee ajatuksiinsa sopivat brändit, jotka istuvat vanhempien kukkaroon.
(Eija Kautonen, HS 21.4.2010)
Näin siis, kun teinit kuluttavat. Myös kulttuuri brändää tuotteitaan. Muumien herkän hienovireisen ja pehmeän arvomaailman voisi ajatella olevan vaikeasti 'myytävissä' teini-ikäiselle nuorelle. Vai onko näin?
Mietitäänpä tätä hetken.
Toven tuotannon yksi keskeinen piirre tuntuu olevan se, että se onnistuu puhuttelemaan hyvin eri-ikäisiä ihmisiä.
Tanssivaa Muumilaaksoakin on käynyt katsomassa ihmisiä vauvasta vaariin. Kaikki he ovat nähneet ja ymmärtäneet asian hieman omalla tavallaan, omasta näkökulmastaan. Kiinnepisteenä on voinut olla kiinnostus fantasiaan, turvallisen tuttu muumien maailma, ja se mitä se edustaa, tai nykytanssi itsessään, ja se, miten tanssi suhtautuu muumeihin.
Saattaa olla, että muumien maailman avoimuus, mutta myös sen anarkisuus, ja yllätyksen mahdollisuus kiinnostaa.
Ihmisiä on erilaisia. Ihminen myös oppii katsomaan tanssia, tai lukemaan kirjoja. Monesti impulssi tulee joltakin läheiseltä, ei välttämättä omilta vanhemmilta, mutta syntyessään halu kokea lisää voi kestää koko ihmiselämän.
Ihmisiä on erilaisia.
Lapsia. Ja myös vanhempia(...) Minkälaista vanhemmuutta sitten edustaa äiti tai isä, joka puolipakolla raahaa teini-ikäiset lapsensa teatteriin, kun on selvä että monen teinin maailmassa ja mielessä on akuutimpia aiheita kuin Tove Jansson. Tai nykytanssi.
Antaako vanhempi lapselle näin impulssin tutustua johonkin uuteen, vaiko vain pakottaa mukaan.
Enpä tiedä?
Mutta palataan vielä tuohon mainitsemaani tutkimukseen, jossa Tove nostettiin sijalle kolme. Mitä se merkitsee?
Yksi nuori jatkaa HS:n jutussa ja kertoo omasta kuluttamisestaan:
"Erottua voi, jos kantaa vaatteensa hyvin eikä häpeile tai pelkää."
Mietin, onko tämä Toven kirjallisuuden yksi punainen lanka, se että, ihminen lopulta löytää oman tapansa olla, olla rohkeasti se mikä on, ei häpeillen, eikä peläten.
Vaikkei näyttäisikään aivan samalta kuin kaverit ympärillä.
Terveisin,
Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti