Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd
Terve taas.
Tanssianalyysista.
Noora Laaksonen opiskelee Jyväskylän avoimessa yliopistossa tanssianalyysin-kurssilla, ja on siis kirjoittanut ja analysoinut Tanssivaa Muumilaaksoa.
Tekijöille on mielenkiintoista lukea teoksesta, joka jo jotenkin on päässyt asettumaan jonnekin koetun kohdalle. - Että siis se ei ole akuutti tavalla jota se vielä vähän aikaa sitten oli.
Teksti on tarkkaa, ja välin osuvaa. Tuntuu, että hän ei ota kantaa siihen, pitääkö teoksesta vai ei, mutta kirjoittaa elävästi ja eläytyen.
Aika harva on itse asiassa analysoinut itse LIIKETTÄ, roolien rakentamista ja koreografisia valintoja tällä tavoin. Ja mitä se sitten on, tanssianalyysi?
Lainaan tässä alla muutamia ajatuksia Nooran analyysista. Painotukset ovat omiani.
*****
"Satuhahmojen käyttäminen ja intertekstualisuus antavat aina myös koreografille ja tanssijoille uutta perspektiiviä tutkia omaa liikekieltään. Väitän, että jokaisella koreografilla on oma tyylinsä niin kuin tanssijoillakin, vaikka askelkuviot olisivat samat. Joten, miten fiktiiviset hahmot saadaan omanlaisikseen? Millaista roolianalyysiä koreografi ja tanssija ovat joutuneet tekemään? Koreografin tyyli sitoo teoksen linjan, mutta on mielenkiintoista havaita myös, miten pienet asiat riittävät tekemään vaadittavan eron hahmojen tanssin välille. Pienet rytmin muutokset sekä voiman ja tasojen käytön erot tekevät muumihahmoista ainutlaatuisia. Teos jatkaa aiempia muumitöitä omalla eheällä ja elävällä rakenteellaan eikä tyydy vain imitoimaan tai kuvittamaan valmista tekstiä."
Hän jatkaa:
"Teosta voi sanoa tanssiteatteriksi, vaikkeivät tanssijat juuri puhu tai laula. Jokainen kohtaus on oma draamallinen kokonaisuutensa. Hahmojen välille syntyy selviä kontakteja. Liikkeissä on arjesta tuttuja eleitä ja teoksen visuaalinen ilme luo selkeät tapahtumapaikat ja hahmot. Lavastuksena on muutama kaareva muotoinen ja liikkuva sermi. Ne ovat pääosan ajasta kiviä tai kallioita, mutta välillä niihin heijastetaan muitakin kuvia. Sanna Malkavaaran suunnittelemat videoprojisoinnit ovat hyvin oleellinen osa teosta. Ne vievät muun muassa metsään, rannalle ja Viljonkan taloon. Värien ja varjojen vaihtelulla tunnelma ja kohtaus muuttuvat hetkessä."
Tässä Laaksonen kuvailee Mikko Heinon Nuuskamuikkusta ja Sara Kovamäen Ötökkää:
"(...)Liike on joustavaa ja jatkuvaa. Se etenee sulavasti tasosta toiseen. Nuuskamuikkunen on yksin ja mietteliäs kuin tarinoissa. Pian hän saa seurakseen pienestä kivenkolosta, eli sermin luukusta, putkahtavan pienen otuksen. Tämä Sara Kovamäen ketterä ja pieni ötökkä on selvästi kiinnostuneempi Nuuskamuikkusesta kuin Nuuskamuikkunen tästä. Molemmilla on omat askeleensa ja koreografiansa eikä fyysistä kontaktia toiseen oteta. Käsien liikeradat ovat hyvin selkeät ja tarkat, aivan kuin niillä yritettäisiin kertoa miimisesti jotain. Etenkin ötökän liikkeen suunta on lähes sotilaallisen suoraviivaista ja eroteltua. Hän nostaa jalkoja, niiaa ja viittoo käsillä vauhdikkaasti ja hallitusti. Nuuskamuikkusen tanssi on myös puhdasta, mutta liike on jatkuvampaa ja epäsuorempaa. Se ikään kuin virtaa omassa maailmassaan aivan kuin hahmon ajatuksetkin. Tanssi on keskittynyt etunäyttämölle."
Ja analysoi teoksen dramaturgiaa:
"Alku lupaa paljon koko teokselta. Visuaalinen ilme, musiikki ja muumien tanssi tekevät ehyen ja ainutlaatuisen kokonaisuuden. Ensimmäinen kohtaus vaihtuu sulavasti toiseen. Tanssisarjojen rytmitykset ovat kohdallaan, ja teoksessa on dynamiikkaa. Hahmoihin ei ehdi kyllästyä, kun lavalle jo tulee toinen muumi, tai tunnelma ja musiikki muuttuvat dramaattisesti."
Noora Suvi Elorannan esittämästä Pikkumyystä:
"Seuraavaksi lavalle jo pomppaa Suvi Elorannan Pikku Myy, joka tanssii hyvin tutun persoonansa mukaisesti: äkkipikaisesti, nopeasti ja iloisesti. Hän jopa nauraa ja kujeilee. Liike on sattumanvaraista, kevyttä ja hypähtelevää. (...)Myyn ja Nuuskamuikkusen kohdalla tanssin liikekieli on pääosassa. Tasoja käytetään monipuolisesti, ja tanssijoiden koko keho on käytössä. Tanssi on nopeahkoa, energistä ja ääriosiin asti ulottuvaa. Jokainen kämmenen ja ranteen liike on mietitty."
*****
Vain muutamia kommentteja mainitakseni.
Joten, kiitos vielä. Kosketus. Ja palaute, niin yksinkertaiselta kuin se kuullostaakin, on joskus harvinaisen tärkeää, tai joskus, vain harvinaista, tekijöilleen.
Eikä tietenkään yksinkertaista.
Hyvää loppukesää vieläkin.
Tanssiva Muumilaakso taas Hällässä alkaen tiistaina 21.9. klo 10.00.
Terveisin,
Samuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti